Paluu lomalta, Surok, uusi kolli ja vihdoin pari kuvaa

Aluksi pari kuvaa taas pitkästä aikaa, yllä Dina poseeraa auringonvalossa.

Tuo ylläoleva kuva siis esittelee Laran ja kummipojan kohtaamista. Ei ihme että poika sai kopattua kissasta kiinni ;-)

Kuten blogimerkintöjen vähyydestä on voinut havaita, heinäkuussa keskityin lomailuun enkä niinkään koneen ääressä kökkimiseen. Harvinaista herkkua kun oli: kunnon kesäloma eikä vaihteeksi yhtäkään pentua kotona :) Aikuiset kisulaiset uskaltaa helpommin jättää vähän pitemmäksikin aikaa luotettavan hoitajan seuraan.Toki kissojani olen sitten saanut lepytellä, kun olen ollut kotona. Maijalle olen kantanut selkä vääränä uusia leluja, sillä kun on varsin lyhyt vieteri ja sillä pitäisi olla koko ajan uusia virikkeitä.

Viikonloppuna palasinkin sitten tämän kissaharrastuksen maailmaan taas tiiviimmin oikein kunnon rysäyksellä, eli olin Kaapelitehtaalla Surokin näyttelyssä kaksi päivää. Ensimmäisenä päivänä "vain" assistenttina, toisena päivänä oli kissakin mukana, toki assarin hommatkin jatkuivat. Kaapelitehtaalla on omat hyvät puolensa, yleisö löytää sinne varsin mukavasti, ja onhan sinne hyvät liikenneyhteydet myös julkisilla, mutta voi hyvä ihme että siellä on kuuma! Assistenttina touhutessa tuntui, että aivotkin sulavat. Hieman oli pakko ihmetellä, jälleen kerran, kun varsinkin paneelissa jotkut omistajat näyttivät synkkää naamaa, jos kissa ei voittanut. Hei haloo, tämän kuitenkin pitäisi olla vain harrastus.... Voin kyllä lämpimästi suositella assistentin hommia kaikille, joiden aika käy joskus näyttelyssä pitkäksi. Varsinkin neloskategorian assareista kun melkein aina tuntuu olevan pulaa. Mikä on minusta outoa, harvoinpa oikeasti nämä meidän itämaiset ovat huonosti käyttäytyviä, joitakin muiden kategorioiden omistajia, jopa assistenttina toimivia, vaan tuntuu pelottavan näiden ääni. Nelosen tuomarit onneksi osaavat useimmat lukea kissoja niin hyvin, että paneeliin eivät edes päädy ne itämaiskategorian edustajat, joilla sattuu olemaan huonompi päivä.

Näyttelyssä oli siis sunnuntaina oma Iirikseni, ja olin todella ylpeä sen käytöksestä. Se vaan kehräsi :-) Se myös pääsi TP-valintoihin asti jättäen useita puhtaita lyhytkarvoja taakseen, vaikka pakko myöntää, kyllä se paneeliin päässyt oli vielä upeampi. Iloinen yllätys oli myös Natan-pojun, Iiriksen veljen, paikallaolo. Se oli kasvanut ihan valtaisasti, mutta oli yhä muuten oma lutuinen itsensä. Ja kyllä tuo tabbykuvio vaan on pitkäkarvallakin kaunis, Nate on siitä elävä todiste!

Nyt sitten uskallan sen julkistaa: tänään lähti kohti sijoituskotia uusi kollini! Tarina, kuinka se minun omistukseeni päätyi, on pitkä, siitä lisää ehkä joskus toiste, mutta joka tapauksessa, nyt on kissalani kollivahvuudessa uusi suklaa itämainen lyhytkarvapoika, Cannonball Golden Dream. Ikää sille tulee huomenna 4 kk, joten ihan vielä se ei ymmärrä tytöistä yhtään mitään, mutta ehkä jo talvella. Se on siis puhdas lyhytkarva, mutta minulla on lupa antaa sitä muillekin kasvattajille pitkäkarva- tai balineesikasvatukseen. Olen tosi paljon jäljessä näissä päivityshommissa, mutta jahka ehdin, laitan sivuilleni sukutaulun ja toivottavasti kuviakin.