Kohta pitää startata kohti Kirkkonummea ja kissanäyttelyä. Tänään en siis ole siellä kissojen kanssa, vaan "vain" BaJaVan kokouksessa. Huomenna kyllä sitten on Dina mukana, Larakin on ilmoitettu mutta kun se on astutettu niin se ei tietenkään tule mukaan. Huomenna heilun myös assistenttina, koettakaahan jaksaa minua ;)
Kotona on aika mielenkiintoiset tunnelmat, sanoisinko. Lara alkaa hieman hiljentyä, Turusta paluun jälkeen se kyllä kaipasi vielä Konstaa kovasti ja äänekkäästi. Nyt sitten lähiviikot jännitetään, onko se tiine.
Maija sai hepulin kun Lara palasi. Kun Lara oli poissa, oli Maija maailman yksinäisin ja onnettomin pikku kissa, se jopa istui Teron sylissä, mitä se ei normaalisti koskaan tee, kehräsi ja puski. Mutta kun Lara palasi, niin sepä haisikin jollekin oudolle. Ja kehtasi vielä huutaa pahalla äänellä. Maijan reaktio oli nopea: kunnon sähinä ja turpiin vaan... Koetapa siinä sitten selittää Maijalle, että juuri tuota kauheaa otusta taisit muuten kaivata... Hieman alkaa jo tilanne rauhoittua nyt.
Dinasta on täällä uudessa asunnossa tullut entistä pahempi aamusylikissa. Olen joutunut nimittäin tekemään Terolle pienen myönnytyksen eli kissat eivät enää nuku vieressäni öisin, kun Tero on paljon herkkäunisempi kuin minä, ja hän herää jokaiseen pieneen ääneenkin. Minähän en herää vaikka vieressä tapahtuisi mitä. Kissat ovat pikkuhiljaa ryytyneet kohtaloonsa eivätkä enää huuda ihan koko yötä oven takana, mutta Dina varsinkin ottaa vahingon takaisin aamulla, korkojen kera. Kun juon aamukahvia, minun sylissäni istuu pienenpieni ocicatin poikanen, ikää vaivaiset 9 vuotta... Sitten alkaa mieletön kehrääminen ja leipominen, aamulypsy suorastaan. Ja sitten minulle myös jutellaan ihanaisella ocicatin rääpätysäänellä. Välillä Dinalla heittää överiksi ja se alkaa pureksia minua tai kiipeää niskaani tukistamaan. Siinä vaiheessa se on kyllä pakko heittää pois, julma minä.
Kotona on aika mielenkiintoiset tunnelmat, sanoisinko. Lara alkaa hieman hiljentyä, Turusta paluun jälkeen se kyllä kaipasi vielä Konstaa kovasti ja äänekkäästi. Nyt sitten lähiviikot jännitetään, onko se tiine.
Maija sai hepulin kun Lara palasi. Kun Lara oli poissa, oli Maija maailman yksinäisin ja onnettomin pikku kissa, se jopa istui Teron sylissä, mitä se ei normaalisti koskaan tee, kehräsi ja puski. Mutta kun Lara palasi, niin sepä haisikin jollekin oudolle. Ja kehtasi vielä huutaa pahalla äänellä. Maijan reaktio oli nopea: kunnon sähinä ja turpiin vaan... Koetapa siinä sitten selittää Maijalle, että juuri tuota kauheaa otusta taisit muuten kaivata... Hieman alkaa jo tilanne rauhoittua nyt.
Dinasta on täällä uudessa asunnossa tullut entistä pahempi aamusylikissa. Olen joutunut nimittäin tekemään Terolle pienen myönnytyksen eli kissat eivät enää nuku vieressäni öisin, kun Tero on paljon herkkäunisempi kuin minä, ja hän herää jokaiseen pieneen ääneenkin. Minähän en herää vaikka vieressä tapahtuisi mitä. Kissat ovat pikkuhiljaa ryytyneet kohtaloonsa eivätkä enää huuda ihan koko yötä oven takana, mutta Dina varsinkin ottaa vahingon takaisin aamulla, korkojen kera. Kun juon aamukahvia, minun sylissäni istuu pienenpieni ocicatin poikanen, ikää vaivaiset 9 vuotta... Sitten alkaa mieletön kehrääminen ja leipominen, aamulypsy suorastaan. Ja sitten minulle myös jutellaan ihanaisella ocicatin rääpätysäänellä. Välillä Dinalla heittää överiksi ja se alkaa pureksia minua tai kiipeää niskaani tukistamaan. Siinä vaiheessa se on kyllä pakko heittää pois, julma minä.
Se kuva meinasi unohtua. Eli mukana Janeten ottama kuva lemmenparista Konsta ja Lara. Laitan lisää kuvia kun ehdin, nyt pitää mennä.
1 kommentti:
Sinulle on palkinto!
(sä muuten saat tuota kuvaa siirrettyä ihan vain vetämällä sitä)
Lähetä kommentti