Vihdoin ja viimein taisi löytyä oma koti L-pentueeni viimeiselle pojalle. En vielä uskalla poistaa sitä pentulistoilta, uskon asian lopullisesti vasta kun torstaina pentu lähtee. Jos jotain on kasvatuksesta oppinut niin sen, että asiat ovat varmoja vasta kun ne ovat tapahtuneet.
Omassa kasvatuksessa ovat siis asiat ihan mukavalla tolalla, mutta erään kasvattini perheessä etsii uutta kotia vajaa 5-vuotias itämainen pitkäkarvatyttö. Väri on suklaakilpikonna. Se on aivan ihana kissa, se rakastaa kaikkia ihmisiä mutta on nyttemmin alkanut pomottaa liikaa perheen nuorempia kissoja. Tilanne on katseltu jo pitkään, mutta valitettavasti se menee vain pahemmaksi, ei paremmaksi.
Lisäsin tähän kuvan, kuvan on ottanut Jan Nyström. Kissa etsii siis uutta hyvää kotia ensisijaisesti ainoana kissana, ehkä yksi kissakaveri voisi kotona olla, muttei sen enempää. Laittakaa sanaa kiertämään...
2 kommenttia:
Huh, on kyllä hurjan kaunis väritys tytöllä, vaikka olen ennen pitänyt kilpparia "ihan ok" -värinä. Toivottavasti et muuten häiriinny, jos SUROKin näyttelyssä joku nuori tyttönen tulee vetämään hihasta ja kyselemään itiksien luonteenlaadusta. :)
Enpä minä häiriinny :) Pikemminkin puhun liikaakin :)
Lähetä kommentti