ensimmäinen kokeilu

Pitkään olen miettinyt ajatusta oman blogin aloittamisesta. Kotisivuja en ole saanut päivitettyä aikoihin, ja suurella mielenkiinnolla luen muiden kissaloiden blogeja. Saapa nähdä, miten innokkaasti jaksan tai ehdin tänne kirjoitella kuulumisia.



Joka kesä minua jaksaa ihmetyttää hiljainen pentukysyntä. Viimeisin pikku kissalani pentue on syntynyt 13.1., eli ne ovat nyt vähän reilut puolivuotiaita. Kotonani on pentueen ainoa tyttö, Skazki Larisa, suklaatäplikäs itämainen pitkäkarva. Alusta lähtien oli selvää, että jos tähän pentueeseen syntyy pitkäkarvatyttö, niin se muuttaa minulle. Silloin ajattelin, että ihan sama minkänäköinen se on, kunhan edes luonne olisi kiva... "Lara" on ylittänyt kaikki odotukseni!



Se on suloinen ja äärettömän ihmisrakas. Se vilpittömästi uskoo, että kaikki ihmiset ovat olemassa vain sitä varten, sille ei ole vielä tullut mieleenkään ujostella ketään.



Sijoituskodissa Mellunkylässä asustaa vielä sen veli Lakritsi eli Viiru. Viiru on ruskeatäplikäs itämainen lyhytkarva (variantti), se on vähintään yhtä vilkas kuin siskonsa, ja kuulemma muistuttaa enemmän vuohta kuin kissaa. Kaikki ihmisten ruoka kelpaa... Toivottavasti sillekin vielä oma koti löytyy, vielä kun sijoituskoti raaskisi jotenkin luopua siitä.

Mutta takaisin Laraan. Aluksi isommat kissani olivat aivan pöyristyneitä pikkuisen saapumisesta. Vanhin, pian 9-vuotias ocicat Dina, hyväksyi sen nopeammin. Itämainen Maija jaksoi öristä sille kolme viikkoa. Kolmen viikon jälkeen alkoi ensin varovainen leikkiminen, ja nyt itämaistytöt ovat parhaat kaverit. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita välillä riittää, kun tytöt kiitävät peräkanaa pitkin asuntoani.