Sinkoilua edes takas - sunnuntaina kyyti Turkuun?

Huaah. Miksi kaikki asiat tapahtuvat aina päällekkäin? Tänään siis vien Iiriksen Turkuun, muuten sinne voisi jäädä pyörimäänkin vaikka yöksi, mutta kun jo lupasin mennä lauantaiaamuna Tampereelle BaJaVan edustajana liittokokoukseen. Siellähän sitten minulla on puheoikeus omaa rotua koskevissa asioissa, mutta ei äänioikeutta.

Eli sinkoilua edestakaisin ja junamatkailua on siis perjantai-ilta ja lauantaikin.

Sunnuntaina ajattelin kyllä sitten kaikessa rauhassa hakea Iiriksen takaisin, kävi Maksin kanssa miten kävi. Saisin auton lainaan mutta hirvittää lähteä yksin - haluaisiko kukaan lähteä seuraksi? Käytäisiin samalla myös Taimia katsomassa Piikkiössä, Taimin pennut syntyvät nyt päivänä minä hyvänsä, itse veikkaan kyllä vasta ensi viikkoa, virallinen laskettu aika (66 vrk) on tiistaina.

Iiris ja Maksi ne yhteen soppii eli muutos pentuesuunnitelmaan

Iiris (Skazki Ninel) aloitti tiistaina toisen juoksunsa. Ikää sillä alkaa olla tarpeeksi pennutusta varten, ja toisaalta myös tammikuun alkupuolella mahdollisesti syntyvät pennut syntyisivät minulle ihanteelliseen aikaan töiden kannalta.

Olen jo hetken aikaa hautonut ja miettinyt, että kääntäisinkö kelkkani ja luopuisinko haaveestani saada Iirikseltä ihastuttavia valkolaikkukilpparityttöjä... kyllä toisaalta vähän riipaisee luopua haaveesta, mutta piti nyt ottaa järki käteen. Olin siis ajatellut käyttää ulkopuolista balineesikollia, mutta päätinkin nyt kokeilla sittenkin Iiriksen astuttamista omalla kollillani, eli Maksilla (Skazki Maksim, lila itämainen pitkäkarva). Tässä kun on nyt minusta riippumattomien syiden takia käynyt niin, että luultavasti kukaan muu ei lähiaikoina ole käyttämässä Maksia, ja en usko, että sekään on enää montaa viikkoa leikkaamatta, sekin on alkanut viime aikoina esittää sen verran kollin elkeitä.

Eli huomenna illalla lähden viemään Iiristä Maksin luo treffeille Turkuun, ja toivotaan sitten että nuoripari, molemmat ensikertalaisia, ymmärtävät mistä on kyse :-) Uskallan tällaista yhdistelmää suunnitella siksi, että vaikka molemmat ovat omia kasvattejani, ne ovat jo varsin kaukaista sukua toisilleen, eli sukusiitoskerroin pysyy aivan järkevissä rajoissa.

Jos käy hyvin, niin pentujen todennäköisin väri on suklaa ticked tabby tai suklaatäplikäs, valkolaikkuisena tai ilman laikkuja. Toki salaa toivon myös lilaa, yksivärisiä ja kenties myös naamiopentuja, mutta niitä tulee sitten vaan tuurilla!

Sekalaisia kuvia

Täällä ei oikeastaan arkea kummempaa, mutta lätkäisenpä tänne muutaman kuvan, kiitos niistä kuvaajille Susanna ja Merja!

Alla Dina sanoo rääp kameralle ja näyttelytunnelmalle, kuva siis parin viikon takaa Kirkkonummen näyttelystä.



Seuraavassa kuvassa alla vähän rauhallisempi poseeraus. Tuosta ilmeestä ja kuono-osasta saa olla moni nuorempi oci kateellinen, vaikka meidän vanharouva ei enää täplien kontrastilla niin vakuutakaan.

Sitten "lapsenlapsi", eli Susannan Lili, Tistan-kasvatti, jonka isä on Leo (Skazki Isidor).

Ja sokerina pohjalla oma kasvattini, Aarre (Skazki Fjodor Dostojevski, OLH d 24, s. 2003 eli B-pentueeni komein poika).

Pentuesuunnitelmia

Laran, Iiriksen ja Siegfriedin sienitestitulokset (kaikki negatiivisia niin kuin pitikin) saapuivat tänään. Eli nyt on kaikki muodollisuudet hoidettu, voi alkaa tosissaan miettiä astutuksia. Iiris astutetaan ehkä jo seuraavasta juoksusta - katsotaan nyt milloin se alkaa.

Tein päätöksen, että Laran viime viikolla saama pilleri saa nyt ainakin tällä erää olla viimeinen. Aloitin matokuurin kaikille kolmelle kissalle, kun tajusin, että Larallehan pitää uusia tehosterokote, edellinen rokotus ehtii taatusti mennä vanhaksi ennen mahdollisten pentujen luovutusikää. Joskus on hyötyäkin siitä, että Laran toinen nimi on tätä nykyä Hotko: se veti oman annoksensa ruokaan piilotettuna. Maijalle on aina helppoa antaa lääke, Dina sen sijaan on tätä nykyä ongelma. Se on nyt vanhemmiten päättänyt, että kaikki lääkkeet ovat myrkkyä. Vaikka se muuten on erittäin helposti käsiteltävä kissa, niin lääkkeiden anto sille on sellaista taistelua, että tarvitsen apulaisen pitämään kissaa kiinni, ja silti on yleensä kädet naarmuilla ja tuskanhiki päässä, ennen kuin lääke on varmasti kissan mahassa asti. Tänään yritin samaa temppua kuin Laraan, ja herkkuruuan seassa sainkin suurimman osan lääkkeestä kissaan. En ole kuitenkaan varma, menikö kaikki... huomenna pitää kai sitten valmistautua taistoon. Kolmen päivä kuuri Axiluria, nääs.

Sain muuten kollisivuni kotisivuilla sen verran ajan tasalle, että kaikkien sukutaulut ovat nyt siellä. Vielä kun saisi tuoreet kuvatkin - yritän vihdoin lähiaikoina.

BaJaVan esittelynäyttelyssä

Tämä päivä meni BaJaVan esittelynäyttelyssä. Näyttely pidettiin ensi kertaa Sammatissa, ja menestys oli parempaa kuin mitä me järjestävän seuran jäsenet olimme uskaltaneet toivoakaan, yleisöä kävi ihan kivasti ja tunnelma oli mukava.

Itseltäni mukana oli vain ocicat-Dina, koska se on omista kotona asuvista kissoistani se ainoa, joka oikeasti viihtyy hyvin näyttelyissä. Dina edusti oceja hienosti tepastellen rotuesittelyn ajan pöydällä ja jutellen jäljittelemättömään oci-tyyliinsä. Kokeilimme myös huviksemme agilityä, hih, kaksi pistettä kun Dina melkein vahingossa suostui menemään yhdestä esteestä oikein läpi. Noooo, EHKÄ ne agilitytreenit olisi pitänyt aloittaa vähän nuorempana kuin 10-vuotiaana! :-D

Omista kasvateistani oli mukana temppukissa-Nexu, ja nytpä on kasvattajalla Elinan ja Janin Kissan aktivointi -kirja tekijöiden omistuskirjoituksilla varustettuna ;-) Aion kyllä lukea kirjan kannesta kanteen ja yrittää kokeilla oppeja käytännössäkin pikku hiljaa.

Muuten ei kuulu kummempia. Iiristä ei edelleenkään kiinnosta aloittaa seuraavaa juoksua, täytyy nyt vaan toivoa, ettei sille ajateltua kollia nyt ihan heti leikattaisi.

Siegfriedillä suomalainen rekkari ja aktivointia

Hurraa! Siegfriedillä (Shilby Line's Sambal Oleg, OLH d 24) on suomalainen rekisterinumero! Eli nyt voin alkaa tosissani suunnitella sille ja Laralle pentuetta pikku hiljaa. Vähäsen vahingossa valehtelin, kun aiemmin kirjoitin, että kyseessä olisi eka täysin pitkäkarvapentueeni. Maijahan pukkasi ilmoille ensimmäisessä pentueessaan (Skazki E-pentue vuonna 2005) kaikki pennut pitkäkarvoja, mutta silloin kyseessä oli puhdas hyvä tuuri, sillä Maijahan on itse variantti. Seuraavissa pentueissaan Maija ottikin vahingon takaisin, toisessa pentueessa oli 7 poikaa, joista vain 2 pitkäkarvaista, viimeisessä pentueessa jäi henkiin 2 pentua, jotka molemmat olivat lyhytkarvoja. Ja pentujen isä oli siis joka pentueessa pitkäkarvainen.

Ihan Maijan takia taidan marssia lähiaikoina kirjakauppaan ja ostaa Elinan ja Janin uuden kirjan Kissan aktivointi. Toki myös sen takia, että siinä on monessa kuvassa mannekiinina oma kasvattini Nexu, ja puhetemppua demonstroi ocini Dina. Mutta Maija on viime aikoina kunnostautunut lähinnä kouluttamalla minua, eli pitänee joskus kokeilla, onnistuisiko koulutus toisin päin. Kun illalla yritän kotikoneelta lukea sähköpostejani, ilmestyy viereen kolmivärinen kissa, joka vertahyytävällä äänellä karjuu korvaani "MAU", kunnes ymmärrän edes hetkeksi lähteä koneelta ja alkaa leikittää sitä. Maija varmaan pitää minua erittäin huonona oppilaana kun välillä yritän jättää sen huomiotta ;-)

Dina ja Lara ovat jotenkin helpompia tuossa suhteessa. Dina tunkee aamuisin syliin leipomaan, ja sille oikeastaan riittää, kunhan sitä ehtii huomioida aamulla. Lara on muuten vain kaikessa touhussa mukana "auttamassa", mutta se myös keksii itse leikkejä. Hänen korkeimman kolmivärisyyttään Maijaa, lempinimeltä Lehmis, sen sijaan pitää viihdyttää!

Ps. Sain muuten vihdoin Siegfriedin rekkarin kotisivuilleni!

Vihdoin kuva Martista

Onneksi URK:n näyttelyssä eilen oli kuvaajia liikkeellä, kun minä aamu-unisena unohdin kameran, enkä tietenkään ollut muistanut sitä pakata jo illalla... tosin eipä sellaisella pokkarilla saakaan sisätiloissa keinovalossa kauhean tasokkaita kuvia, joten kamalasti ei edes harmittanut.

Seuraavista kuvista suuri kiitos kuuluu Pekka Savolaiselle. Eka kuva on "vanhasta konkarista" eli Iiriksestä (Skazki Ninel) sylissäni. Jotain hassua se näki korvien asennosta päätellen, mutta malttoi silti istua kauniisti sylissä kun odotimme tuomarin luo pääsyä :) Merja (Dinan kasvattaja) oli näyttelyssä turistina, ja hän oli sitä mieltä, että minun pitäisi ehdottomasti käyttää Iirikselle Mummeli Twixinho Jesseä, punatabbynaamio balineesia. Itse olen ajatellut vähän toista balineesikollia, lähinnä sukutaulun takia, vaikka kieltämättä Jesse onkin kutkuttavan komea... katsotaan nyt, mihin tässä joudutaan. Iiris, toisin kuin siskonsa Nexu, joka näyttää perineen hormonihirviögeenin emoltaan, on ollut ekan kiimansa jälkeen hiljaista tyttöä. Voi tosin olla, että näyttelyssä haistellun kollin hajun seurauksena Iirulainen aloittaa myös pian toisen mourunsa.

Vihdoinkin voin esitellä täällä blogissa kelvollisen kuvan sijoituspojastani Martista (Cannonball Golden Dream, OSH b). Se on nyt puolivuotias, kasvanut kovasti siitä rääpäleestä jonka kävin Lohjalta hakemassa pari kuukautta sitten, saanut lisää massaa ja kasvattanut sen verran isot tassut, että eiköhän siitä loppujen lopuksi ihan ok kokoinen kolli tule. Se on tyypillinen teini, mittasuhteet vähän hassut, mutta tosi kaunis profiili ja kiva ilme sillä oli. Kuvassa silmät ovat vähän levällään kun pelotti eka näyttely vähän pojua, mutta ihan kauniisti se käyttäytyi.