R-pennuista ja vanhemmista muutama kuva

Sain tehtyä uuden kuvakansion R-pentueelle vanhempineen, klikkaa linkkiä!

Kaikista muista on vähintään pari kuvaa, mutta emo Irmeli ja tytär Renata, suklaakilpparinaamiot, olivat yhtä painajaismaisia kuvattavia molemmat. Molemmista on vain yksi edes kelvollinen kuva. Kilppariemo on periyttänyt siis värinsä lisäksi elohopeanvilkkaan luonteensa... Sikäli harmi, että Renata oli melko lupaava, luulen että siitä voisi kasvatustasoinen tulla...

Seuraava projekti olisi saada rekisteröintipaperit postiin. Sen jälkeen kotisivut vihdoin ajan tasalle - sen jälkeen pentuja voisi alkaa mainostaakin pikku hiljaa...

Iiris tiine ja muutakin juttua

Iiris kävi eilen ultrassa ja se on tiine! Eläinlääkäri näki varmasti 2 pentua, toki toivon, että niitä olisi enemmänkin... Ennen kaikkea kuitenkin toivon, että tällä kertaa olisi parempi tuuri ja kaikki menisi hyvin! Jos pentuja tulee, niin laskettu aika on n. 23.3.

Edellistä blogimerkintää kirjoitin aika lailla silmät ristissä, joten jotain jäi sanomatta. Kuviakin olisi enemmän, mutta katsotaan milloin saan niitä esille. R-pennuista on aikaista sanoa mitään varmaa, mutta tällä hetkellä lemmikkikotia etsii ainakin suklaanaamio siamilaistyttö Roksana, muiden kohdalla on vielä mietinnässä, kuka mahdollisesti jäisi kasvatukseen. Eli muitakin saa kysellä kyllä... Luultavasti testaan ne pennut, joita edes harkitaan kasvatukseen, jo ennen luovutusta PRA-kantajuuden varalta. Kaikkia pentuja en automaattisesti aio testata, koska ne voivat olla korkeintaan kantajia tai sitten negatiivisia (koska isä on kantaja ja emo on negatiivinen) ja siten ne eivät siis sairastu.

Pentujen vanhemmistakin jäi viimeksi kirjoittamatta pari sanaa. Täytyy sanoa, että olen erittäin positiivisesti yllättynyt Martin kehityksestä. Siitä on kehittynyt elegantti ja tyypikäs herra! Sillä on kerrassaan upea profiili, hyvä ilme ja vihreät silmät. Toivon kovasti, että se periyttää tyyppiään myös pennuilleen.

Irmeli taasen näyttää juuri siltä mitä se onkin - keskenkasvuinen balineesineitonen :-) Eli mittasuhteet hupaisasti pielessä, mutta täytyy kyllä kommentoida että ONNEKSI se on varsin isokokoinen ikäisekseen! Kiitettävän hyvin se on myös pentunsa hoitanut, ihania pulleroita ne ovat!

Tänään kävin muuten Oskarin pentuja katsomassa Fercatin kissalassa. Hih, ruskeanaamio poika on sitten kuitenkin balineesi! Siitä oli tosi vaikea sanoa viimeksi kun kävin, että mikä se on. Yleensä minulla nuo epämääräiset tapaukset paljastuvat kasvaessaan lyhytkarvoiksi, mutta tällä kertaa kävi juuri päinvastoin :-) Suloisia pentuja muutenkin, käykääpä kurkkimassa Fercatin sivuilla, ainakin yksi pentu etsii myös vielä kotiakin...

S-pentue 1 viikkoa ja R-pentue 4 viikkoa

Hanna olikin jo kirjoittanut aivan ihanat kuvaukset 1-viikkoisista S-pennuista, joilla on nyt jo työnimetkin :-) En käy sitä tässä toistamaan, käykää se lukemassa Hannan blogista: http://luolaleijonanklaani.blogspot.com/2011/02/pennut-1vko-ja-tyonimia.html

Myös uusia kuvia pennuista on nähtävissä täällä: http://luolaleijonanklaani.kuvat.fi/kuvat/Skazki%20S/Pennut%201%20vko/

Varaustilanne elää yhä, tottakai kun pennut ovat näin pikkuisia. Mutta ainakin pari poikaa etsii vielä omaa kotia.

Viikonloppuna kävin vihdoin ja viimein Sysmässä katsomassa 4-viikkoisia R-pentuja. Kyllähän sijoituskoti oli arvioinut värit ja sukupuolet aivan oikein, mutta oli silti ihanaa nähdä pennut itsekin. Söpöisiä olivat! Pitää tässä lähipäivinä laittaa rekisteröintipaperit postiin, näillä mennään: yksi poika, Skazki Radomir, SIA d var eli punanaamio siamilainen. Kolme tyttöä: Skazki Rozalia, OSH b var eli suklaa itämainen lyhytkarva - se oli porukan rauhallisin ja aivan mielettömän suloinen! Skazki Renata, SIA h var eli suklaakilpikonnanaamio siamilainen, porukan elohopea! Ja Skazki Roksana, SIA b var eli suklaanaamio siamilainen. Saattaa olla, että yksi tytöistä jää synnyinkotiinsa ja sitä ehkä käytetään kasvatukseen, mutta jos näin ei käy, niin haeskelen ehkä joko Rozalialle tai Renatalle sijoituskotia pääkaupunkiseudulta, ja saatan harkita Radomir-pojan osasijoitusta yhtä astutusta vastaan.

Blogger kettuilee minulle, en nyt saa kuvia järkevästi sijoitettua tekstiin (osaisiko joku kertoa minulle, mitä on pielessä?). Kuvat siis ylhäältä alas: pentueen isä Cannonball Golden Dream eli Martti, Roksana, Radomir, Renata, Rozalia, emo Tistan Alexandra eli Irmeli ja koko pentukasa.

S-pentue syntynyt

Polgaran ja Tigerin pentue syntyi sitten tiistaina 8.2., eli 67. tiineyspäivänä. Luolaleijonan klaanin blogiin (eli Polgaran sijoituskodin blogiin) on tulossa tarkempi synnytyskertomus, mutta kaikki on tähän asti sujunut aivan loistavasti, Polgara on ihan superhyvä emo!

Näistä tulee sitten kuitenkin S-pentue, ihan vain kotisivujen selkeyden takia. Minun mielessäni nämä kuitenkin ovat S2-pentue, S1-pentu tulee aina olemaan Olgan pikku enkeli Serafim...

Alustavia rekisterikirjanimiä ja kutsumanimiäkin on jo mietitty, mutta antaa pentujen kasvaa nyt vielä hetki. Pentuja on siis peräti kuusi, ja kaikki tähän asti terveitä ja pirteitä, toivottavasti myös pysyvät sellaisena. Alustavat arviot ovat, että pesässä on neljä poikaa ja kaksi tyttöä: pojat ovat punainen, creme, sinihopeakuviollinen ja lilakuviollinen, ja tytöt ovat suklaakilpikonna ja suklaahopea ticked tabby. Huomautan kuitenkin, että vaikka perusvärit eivät tuosta muutu, niin kuvioarviot voivat vielä muuttua, samoin osa saattaa kasvaessaan vielä paljastua olevan hopeita, hopeaväritys kun ei kaikissa väreissä näy välttämättä heti vastasyntyneestä.

Ensimmäiset kuvat löytyvät täältä: http://luolaleijonanklaani.kuvat.fi/kuvat/Skazki+S/Pennut+0vko/

Varaustilanne on sellainen, että molemmat tytöt ovat alustavasti varattuja, jos ne pysyvät kasvatus/näyttelytasoisina. Pojista on yksi varattu, mutten vielä tiedä kuka. Eli ainakin kolme poikaa etsii kotia. Otan mielelläni alustavia kyselyitä vastaan, mutta sitovia varauksia vasta, kunhan pennut ensin kasvavat muutaman viikon.

Odottelua ja uutisiakin

Täälläpä istun ja tuijotan Polgaraa, joka ei tee elettäkään synnyttääkseen. Virallinen laskettu aika on huomenna, mutta katsoin parhaaksi leiriytyä rouvan luo jo hyvissä ajoin, koska sen emo Lara synnytti aina "etuajassa". No, toistaiseksi olen täällä ihan turhaan kökkinyt, mutta onpa tullut juteltua paljon kissa-asiaa ja käytyä katsomassa lapsenlapsia, eli Nexun ihanaa viisikkoa...

R-pennut Sysmässä kasvavat mukavasti. Tämänhetkiset veikkaukset: edelleen kolme naarasta eli suklaa itämainen, suklaanaamio siamilainen ja suklaakilpikonnanaamio siamilainen - ja sitten puna- tai cremenaamio poika. Nimiäkin olen jo alustavasti miettinyt, mutta ne julkistan jahka lähiaikoina vihdoin pääsen ipanoita katsomaan ja värit toivottavasti varmistamaan. Hyvä uutinen on, että vanhempien PRA-testitulokset saapuivat: emo-Irmeli on negatiivinen, ja isä-Marttikin onneksi vain kantaja. Tämä toisaalta tarkoittaa sitä, että aion testata kaikki pennut, ja jos joukossa on joku negatiivinen (edellyttäen että se ei kehitä mitään napatyrää tms. kasvatuksen estävää vikaa), niin kovasti toivoisin sen jäävän kasvatukseen. Toivottavasti joku kiinnostuisi tästä pentueesta kasvatusmielessä, muuten minun on "pakko" hieman pyörtää puheitani ja yrittää etsiä pääkaupunkiseudulta yhdelle pennuista sijoituskoti. Olisi sääli myydä kaikkia täysin lemmikiksi, kun varsinkin emon sukutaulu on Suomessa melko harvinainen, eikä kyllä isänkään linjoja ole ihan hulluna käytetty pitkäkarvapuolella.

Koetan lähiaikoina saada kotisivuillekin tietoa pentueesta, mutta tässä jo linkki pawpedsiin sukutauluun:
http://www.pawpeds.com/db/?a=p&ids=3:947642;2:866351&g=4&p=sia&date=iso&o=ajgrep

Kaikilla tarinoilla ei ole onnellista loppua

Olgan pennun tila romahti tänään, ja kaikista hoitoyrityksistä huolimatta se menehtyi. En nyt jaksa kirjoittaa enempää, muuta kuin että kiitos sijoituskodin Eijalle ja Olgan synnyinkodin Annalle, teitte varmasti kaikkenne. Omatuntoani jää kalvamaan etten päässyt itse paikalle, vaikka syyt hyviä olivatkin. En tosin usko, että minä olisin enempään pystynyt, mutta se ei valitettavasti estä pahaa oloa. Jos pikku pojun olisi ollut määrä elää, sen nimeksi olisi tullut Serafim - "tulinen enkeli".

S-pentu maailmassa

Kuten monet ovat joko Annan blogista tai naamakirjasta huomanneetkin, niin Olgan ainokainen pentu on nyt maailmassa. Se syntyi 25.1.2011 eli päivälleen vuotta myöhemmin kuin P-pentue - myöhästyneet onnittelut Polgaralle, Pilkulle, Ollille ja Winskille!

Henkilökohtaisista syistä, joita en ala erittelemään tässä, en päässyt itse paikalle Olgan synnytykseen. Koska tiedossa oli, että masussa on vain yksi elävä pentu, ja laskettu aika oli ja meni, niin eläinlääkäri päätyi suosittelemaan sektiota. Sektiolla saatiinkin ainokainen maailmaan, punainen poika, jonka paino oli komeat 114 grammaa. Noita sektioita voi aina jossitella, mutta voi olla, että pienikokoinen Olga ei olisi noin isoa pentua saanut elävänä maailmaan - siksi ehkä parempi näin, vaikka alku osoittautuikin tosi rankaksi.

Olga ei nimittäin nukutuksesta herättyään tahtonut aluksi hyväksyä pentuaan millään... Etäkasvattajan osa ei ole aina kovinkaan ruusuinen, on paljon helpompi olla itse tilanteessa mukana kuin yrittää pysyä etänä kärryillä... Kiitoksia kaikille, jotka annoitte vinkkejä, mitä tehdä! Kaksi vuorokautta rähistyään Olgan päässä onneksi jokin loksahti kohdalleen, ja emon vaistot alkoivat toimia - yhtäkkiä se hyväksyi pennun ja alkoi hoitaa sitä. Kovin paljon pitempään en olisi uskaltanut enää odottaa, siksi suuri kiitos niille, jotka olisivat olleet valmiita ottamaan pennun varaemon luo - ONNEKSI kuitenkaan varaemoon ei tarvinnut turvautua, kyllä oma emo on paras vaihtoehto, jos se vaan suinkin suostuu pentuaan hoitamaan.

Kuvia tulee, jahka Eija ehtii ottaa. Lähiviikkoina menen minäkin kyllä itsekin paikalle arvailemaan karvanpituutta ja kuviota. Koska pentu on ainokainen ja alku oli todella rankka, en osaa sanoa, onko pentu myytävänä. Jos se on pitkäkarva, on siitä parikin kyselyä jonossa jo... mutta vaikka se olisi variantti niin ei paljon paisko - tärkeintä nyt olisi, että se rankasta alusta huolimatta kasvaisi isoksi ja terveeksi!