Pentuesuunnitelmia

Laran, Iiriksen ja Siegfriedin sienitestitulokset (kaikki negatiivisia niin kuin pitikin) saapuivat tänään. Eli nyt on kaikki muodollisuudet hoidettu, voi alkaa tosissaan miettiä astutuksia. Iiris astutetaan ehkä jo seuraavasta juoksusta - katsotaan nyt milloin se alkaa.

Tein päätöksen, että Laran viime viikolla saama pilleri saa nyt ainakin tällä erää olla viimeinen. Aloitin matokuurin kaikille kolmelle kissalle, kun tajusin, että Larallehan pitää uusia tehosterokote, edellinen rokotus ehtii taatusti mennä vanhaksi ennen mahdollisten pentujen luovutusikää. Joskus on hyötyäkin siitä, että Laran toinen nimi on tätä nykyä Hotko: se veti oman annoksensa ruokaan piilotettuna. Maijalle on aina helppoa antaa lääke, Dina sen sijaan on tätä nykyä ongelma. Se on nyt vanhemmiten päättänyt, että kaikki lääkkeet ovat myrkkyä. Vaikka se muuten on erittäin helposti käsiteltävä kissa, niin lääkkeiden anto sille on sellaista taistelua, että tarvitsen apulaisen pitämään kissaa kiinni, ja silti on yleensä kädet naarmuilla ja tuskanhiki päässä, ennen kuin lääke on varmasti kissan mahassa asti. Tänään yritin samaa temppua kuin Laraan, ja herkkuruuan seassa sainkin suurimman osan lääkkeestä kissaan. En ole kuitenkaan varma, menikö kaikki... huomenna pitää kai sitten valmistautua taistoon. Kolmen päivä kuuri Axiluria, nääs.

Sain muuten kollisivuni kotisivuilla sen verran ajan tasalle, että kaikkien sukutaulut ovat nyt siellä. Vielä kun saisi tuoreet kuvatkin - yritän vihdoin lähiaikoina.

BaJaVan esittelynäyttelyssä

Tämä päivä meni BaJaVan esittelynäyttelyssä. Näyttely pidettiin ensi kertaa Sammatissa, ja menestys oli parempaa kuin mitä me järjestävän seuran jäsenet olimme uskaltaneet toivoakaan, yleisöä kävi ihan kivasti ja tunnelma oli mukava.

Itseltäni mukana oli vain ocicat-Dina, koska se on omista kotona asuvista kissoistani se ainoa, joka oikeasti viihtyy hyvin näyttelyissä. Dina edusti oceja hienosti tepastellen rotuesittelyn ajan pöydällä ja jutellen jäljittelemättömään oci-tyyliinsä. Kokeilimme myös huviksemme agilityä, hih, kaksi pistettä kun Dina melkein vahingossa suostui menemään yhdestä esteestä oikein läpi. Noooo, EHKÄ ne agilitytreenit olisi pitänyt aloittaa vähän nuorempana kuin 10-vuotiaana! :-D

Omista kasvateistani oli mukana temppukissa-Nexu, ja nytpä on kasvattajalla Elinan ja Janin Kissan aktivointi -kirja tekijöiden omistuskirjoituksilla varustettuna ;-) Aion kyllä lukea kirjan kannesta kanteen ja yrittää kokeilla oppeja käytännössäkin pikku hiljaa.

Muuten ei kuulu kummempia. Iiristä ei edelleenkään kiinnosta aloittaa seuraavaa juoksua, täytyy nyt vaan toivoa, ettei sille ajateltua kollia nyt ihan heti leikattaisi.

Siegfriedillä suomalainen rekkari ja aktivointia

Hurraa! Siegfriedillä (Shilby Line's Sambal Oleg, OLH d 24) on suomalainen rekisterinumero! Eli nyt voin alkaa tosissani suunnitella sille ja Laralle pentuetta pikku hiljaa. Vähäsen vahingossa valehtelin, kun aiemmin kirjoitin, että kyseessä olisi eka täysin pitkäkarvapentueeni. Maijahan pukkasi ilmoille ensimmäisessä pentueessaan (Skazki E-pentue vuonna 2005) kaikki pennut pitkäkarvoja, mutta silloin kyseessä oli puhdas hyvä tuuri, sillä Maijahan on itse variantti. Seuraavissa pentueissaan Maija ottikin vahingon takaisin, toisessa pentueessa oli 7 poikaa, joista vain 2 pitkäkarvaista, viimeisessä pentueessa jäi henkiin 2 pentua, jotka molemmat olivat lyhytkarvoja. Ja pentujen isä oli siis joka pentueessa pitkäkarvainen.

Ihan Maijan takia taidan marssia lähiaikoina kirjakauppaan ja ostaa Elinan ja Janin uuden kirjan Kissan aktivointi. Toki myös sen takia, että siinä on monessa kuvassa mannekiinina oma kasvattini Nexu, ja puhetemppua demonstroi ocini Dina. Mutta Maija on viime aikoina kunnostautunut lähinnä kouluttamalla minua, eli pitänee joskus kokeilla, onnistuisiko koulutus toisin päin. Kun illalla yritän kotikoneelta lukea sähköpostejani, ilmestyy viereen kolmivärinen kissa, joka vertahyytävällä äänellä karjuu korvaani "MAU", kunnes ymmärrän edes hetkeksi lähteä koneelta ja alkaa leikittää sitä. Maija varmaan pitää minua erittäin huonona oppilaana kun välillä yritän jättää sen huomiotta ;-)

Dina ja Lara ovat jotenkin helpompia tuossa suhteessa. Dina tunkee aamuisin syliin leipomaan, ja sille oikeastaan riittää, kunhan sitä ehtii huomioida aamulla. Lara on muuten vain kaikessa touhussa mukana "auttamassa", mutta se myös keksii itse leikkejä. Hänen korkeimman kolmivärisyyttään Maijaa, lempinimeltä Lehmis, sen sijaan pitää viihdyttää!

Ps. Sain muuten vihdoin Siegfriedin rekkarin kotisivuilleni!

Vihdoin kuva Martista

Onneksi URK:n näyttelyssä eilen oli kuvaajia liikkeellä, kun minä aamu-unisena unohdin kameran, enkä tietenkään ollut muistanut sitä pakata jo illalla... tosin eipä sellaisella pokkarilla saakaan sisätiloissa keinovalossa kauhean tasokkaita kuvia, joten kamalasti ei edes harmittanut.

Seuraavista kuvista suuri kiitos kuuluu Pekka Savolaiselle. Eka kuva on "vanhasta konkarista" eli Iiriksestä (Skazki Ninel) sylissäni. Jotain hassua se näki korvien asennosta päätellen, mutta malttoi silti istua kauniisti sylissä kun odotimme tuomarin luo pääsyä :) Merja (Dinan kasvattaja) oli näyttelyssä turistina, ja hän oli sitä mieltä, että minun pitäisi ehdottomasti käyttää Iirikselle Mummeli Twixinho Jesseä, punatabbynaamio balineesia. Itse olen ajatellut vähän toista balineesikollia, lähinnä sukutaulun takia, vaikka kieltämättä Jesse onkin kutkuttavan komea... katsotaan nyt, mihin tässä joudutaan. Iiris, toisin kuin siskonsa Nexu, joka näyttää perineen hormonihirviögeenin emoltaan, on ollut ekan kiimansa jälkeen hiljaista tyttöä. Voi tosin olla, että näyttelyssä haistellun kollin hajun seurauksena Iirulainen aloittaa myös pian toisen mourunsa.

Vihdoinkin voin esitellä täällä blogissa kelvollisen kuvan sijoituspojastani Martista (Cannonball Golden Dream, OSH b). Se on nyt puolivuotias, kasvanut kovasti siitä rääpäleestä jonka kävin Lohjalta hakemassa pari kuukautta sitten, saanut lisää massaa ja kasvattanut sen verran isot tassut, että eiköhän siitä loppujen lopuksi ihan ok kokoinen kolli tule. Se on tyypillinen teini, mittasuhteet vähän hassut, mutta tosi kaunis profiili ja kiva ilme sillä oli. Kuvassa silmät ovat vähän levällään kun pelotti eka näyttely vähän pojua, mutta ihan kauniisti se käyttäytyi.

Dinan VP-yllätys

Olimme tänään URK:n näyttelyssä Kirkkonummella, kiitos vain kaikille seurasta, ja erikoiskiitos Maijulle kuskaamisesta! Mukana Dina, Lara, Iiris ja sijoituspojuni Martti (Cannonball Golden Dream, OSH b) ensiesittelyssään. Aloitetaan vaikka nuorimmasta päästä, eli Martista. Se kilpaili nuorten luokassa, sai oikein mukavat arvostelut, pääsi vielä TP-valintaan, mutta nuorten luokassa oli hienoja kissoja tungokseksi asti, joten tällä kertaa ei sen kummempaa menestystä. Haimme kuitenkin samalla reissulla sille myös varmuuden vuoksi siitoshyväksynnän.

Iiris oli jälleen oma itsensä: kehruukone! Se on kyllä ihanan höppänä solmuunväännettävä tapaus, ja toisin kuin emonsa Lara, yhtä rento näyttelyssä kuin kotonaan. EX1 tuli, ja TP-valinnassa jälleen kerran se oli kolmen parhaan joukossa, mutta Quanin komea mustavalkopoika vei voiton, ja ihan oikealle kyllä voitto meni, en voi valittaa.

Lara sai ihme kyllä sertinsä, eli toinen serti Champion-luokassa. "Ihme kyllä" sanon siksi, että matami ei sitten ollenkaan välittänyt näytelmistä tänään, herne taisi mennä syvälle nenään jo heti aamusella kun eläinlääkärillekin piti sähistä. Loppupäivästä se alkoi jo rauhoittua, jopa keikisteli häkissään ja puski minua, eli hieman paremmin alkoi jo mennä. Se on kyllä ihan eri kissa näyttelyssä kuin kotona, mikä on kyllä suuri harmi, ihanaluonteisempaa kissaa kun saa kotioloissa hakea. Seuraava serti pitäisi hakea ulkomailta, jos mielii valmistua seuraavaan titteliin. Katsotaan nyt... seuraava siirto saattaa olla mammaloma kuitenkin.

Mutta se joka tänään veti omistajan hymyn korviin oli veteraani-ocini Dina (IP Ginie's Dinah). Veteraaniluokassa se jäi kolmanneksi, ja kirjaimellisesti juoksin sen kanssa veteraaniarvostelusta Peltosen varsinaiseen arvosteluun IP-luokassa. Dinalla oli tänään oikein kelpo näyttelypäivä, se oli hyvällä tuulella ja sai kehuja kovasti. Silti en kummoisia odottanut, kun suklaatäplikkäistä kastraattioceista alettiin valita Värin parasta, vastustajat kun olivat kaikki useampia vuosia nuorempia ja osa varsin nimekkäitä, lukuisia titteleitä keränneitä ja maailmaan kiertäneitä kissoja. Kun Peltonen alkoi luetella voittajakissan ominaisuuksia, niin ajattelin että ehkä noista jokin voisi kuvailla Dinaakin, mutta siinä vaiheessa kun hän sanoi, että hienoa on, että kyseinen kissa on jo 10-vuotias, niin leukani loksahti polviin asti! Täytyy sanoa että teki kutaa :-)

Dina kutsuttiin myös TP-valintaan, ja siellä yllätykseni oli jo vähän pienempi kun Dina meni suoraa päätä paneeliin, eli oli tuomarinsa paras naaraskastraatti tänään! Paneelissa se sai vielä kaksi ääntä, josta olen tosi ylpeä, lopulta se hävisi burmatytölle, mikä ei oikeastaan edes harmita, kyllä burmat ovat Suomessa sen verran kovatasoisia.

Itsehän käyn näyttelyissä vähän laiskanpuoleisesti, yleensä vain yhtenä päivänä viikonlopussa, ja pidän yleensä pitkiä taukoja silloin kun kotona on pennut, mutta tällaisina päivinä ymmärrän hyvin niitä, jotka hurahtavat kiertämään näyttelyitä harva se viikonloppu kun oma kissa alkaa menestyä.

Ehkä nyt siis kuitenkin vielä yhteen näyttelyyn ilmoitan Dinulin tälle vuodelle - vaikka toisaalta ymmärränkin hyvin, että joskus voi päivä olla toisenlainen, onhan Dina joskus jäänyt jopa sertittä kun vastassa on samassa luokassa ollut nuorempi ja parempitäpläisempi kaveri. Dinalle olen myös tehnyt pyhän lupauksen, että jos se joskus alkaa selvästi stressaantua liikaa näyttelyistä, niin sen osalta ne loppuvat kuin seinään, vaikka sitten oltaisiin vain sertinkin päässä seuraavasta tittelistä.

Morriksen kulkusten lähtölaskenta

Niin se aika rientää - eli Tyynen ja Peten suloiset pikku vauvelit ovat järkyttävän kokoisia kollinrötkäleitä :-) Ikää siis vähän reilut 10 kk. Turusta ei ole kuulunut mitään kummempia, eli olettaisin Maksin käytöksen olevan vielä siedettävää. Toisin kuin Morriksen (Skazki Miroslav, punainen ticked tabby bicolour) - Morris pääsee eläinlääkärin pöydälle maanantaina, kastraatioaika on siis varattu, jollei nyt viikonloppuna ilmaannu jostain sille tyttöystävää (eli jos joku on kiinnostunut käyttämään komeaa varianttipoikaa kasvatukseen, niin nyt on kirjaimellisesti viimeiset hetket kertoa se minulle, leikkausta voidaan HIEMAN lykätä tarvittaessa).

Morris siis lauleskelee karmivia aarioita kaikki illat ja aamut, on erittäin levoton eikä malta edes leikkiä kaverinsa Noelin kanssa muuta kuin... no joo, arvannette, että Morriksen mielikuvituksessa Noel on se kaivattu tyttöystävä, mikä taas ei Noelista ole ollenkaan humoristista.

Näin Morriksen pari viikkoa sitten Pirokin näyttelyssä, se oli ISO ja komea, edelleen ehkäpä pentueen hienoin. Toisaalta ymmärrän jos ei kyselyjä tule, onhan se kuitenkin "vain" variantti ja tällä hetkellä on pitkästä aikaa edes muutama pitkäkarva- ja balineesikolli BaJaVan kollilistalla.

Kiitoksia muuten kannustavista kommenteista edelliseen kirjoitukseeni. Toivotaan nyt kuitenkin Taimille kohtuullisen kokoista pentuetta, ja kohtuullisella tarkoitan siis vähän vähempää kuin 8... Taimin isoäiti tosin on Maija, jonka hallussa on kissalani tämänhetkinen ennätys, legendaariset "Seitsemän veljestä" eli Skazki G-pentue, josta Taimin isukki Gerasim jatkoi ainoana sukua. Eli kaikki on mahdollista, vaikken uutta ennätystä tosissani toivokaan!

Pikaisesti kuulumisia

Mitähän tänne kuuluu... syksyä ainakin! Ei voi mitään, syksy on bloginpitäjän inhokkivuodenaika. Olen aina ihmetellyt ja salaa kai vähän ihaillutkin niitä ihmisiä, jotka ovat syksyfaneja. Minua syksy lähinnä masentaa, varsinkin tämä pääkaupunkiseudun loputon pimeys.

Onneksi on jotain mitä odottaa (paitsi ensimmäistä syyslomaa sitten kaukaisten kouluaikojen), eli Taimi on hyvinkin tukevasti tiine! Sen emännän Annan kanssa odotamme marraskuun alkua ja pentujen maailmaan saapumista toisaalta innolla, toisaalta lievällä kauhulla. Se kun näyttää jo nyt niin paksulta että luultavasti on ISO pentue tulossa.

Laran ja Iiriksen pentuasiat eivät ole vielä edistyneet. Laran suhteen odotan Siegfriedin suomalaisia papereita ja pojan aikuistumista, hyvin pentumainen se oli vielä Pirokin näyttelyssä reilu viikko sitten. Eli juu, jos kaikki menee niin kuin toivon, niin Lara tekisi Siegfriedin kanssa kissalani ensimmäisen täyspitkäkarvapentueen. Iiris ei ole ekan juoksunsa jälkeen vielä aloittanut uutta, mikä on toisaalta ihan hyväkin, kyllä se joutaakin vielä kasvaa hetkisen. Sillekin on kollia kysytty alustavasti ainakin. Toisaalta on mahdoton pentukuume jo, toisaalta yritän pistää itselleni jäitä hattuun: kolme pentuetta aivan yhtä aikaa ei ole tavoitteeni, kahdessakin on ihan tarpeeksi tekemistä.

Työt ja työmatkat ovat viime aikoina haitanneet harrastustoimintaa: kissat toki saavat perushoitonsa ja ne pitävät itse huolen myös siitä, että päivän seurustelutuokio täyttyy - Maija esimerkiksi tulee huutamaan suoraan tähän tietsikan näytön viereen, jos se kokee itsensä laiminlyödyksi... Mutta kuvia en ole ehtinyt ottaa, ja kotisivut eivät ole edistyneet. Silloin harvoin kun olisi aikaa, ei ole energiaa - lue mitä kirjoitin alkuun syksystä ;)

Viikonlopuksi kyllä aion ryhdistäytyä - on pakko: lauantaina olemme Kirkkonummella kissanäyttelyssä. Mukana Iiris, Lara, Dina ja ensiesiintymisensä näyttelyssä suorittaa myös uusi sijoituspoikani Martti eli Cannonball Golden Dream. Seuraavaksi pitäisi alkaa setviä kyytiä itselleni, Dinalle ja Laralle...