Morriksen kulkusten lähtölaskenta

Niin se aika rientää - eli Tyynen ja Peten suloiset pikku vauvelit ovat järkyttävän kokoisia kollinrötkäleitä :-) Ikää siis vähän reilut 10 kk. Turusta ei ole kuulunut mitään kummempia, eli olettaisin Maksin käytöksen olevan vielä siedettävää. Toisin kuin Morriksen (Skazki Miroslav, punainen ticked tabby bicolour) - Morris pääsee eläinlääkärin pöydälle maanantaina, kastraatioaika on siis varattu, jollei nyt viikonloppuna ilmaannu jostain sille tyttöystävää (eli jos joku on kiinnostunut käyttämään komeaa varianttipoikaa kasvatukseen, niin nyt on kirjaimellisesti viimeiset hetket kertoa se minulle, leikkausta voidaan HIEMAN lykätä tarvittaessa).

Morris siis lauleskelee karmivia aarioita kaikki illat ja aamut, on erittäin levoton eikä malta edes leikkiä kaverinsa Noelin kanssa muuta kuin... no joo, arvannette, että Morriksen mielikuvituksessa Noel on se kaivattu tyttöystävä, mikä taas ei Noelista ole ollenkaan humoristista.

Näin Morriksen pari viikkoa sitten Pirokin näyttelyssä, se oli ISO ja komea, edelleen ehkäpä pentueen hienoin. Toisaalta ymmärrän jos ei kyselyjä tule, onhan se kuitenkin "vain" variantti ja tällä hetkellä on pitkästä aikaa edes muutama pitkäkarva- ja balineesikolli BaJaVan kollilistalla.

Kiitoksia muuten kannustavista kommenteista edelliseen kirjoitukseeni. Toivotaan nyt kuitenkin Taimille kohtuullisen kokoista pentuetta, ja kohtuullisella tarkoitan siis vähän vähempää kuin 8... Taimin isoäiti tosin on Maija, jonka hallussa on kissalani tämänhetkinen ennätys, legendaariset "Seitsemän veljestä" eli Skazki G-pentue, josta Taimin isukki Gerasim jatkoi ainoana sukua. Eli kaikki on mahdollista, vaikken uutta ennätystä tosissani toivokaan!

Pikaisesti kuulumisia

Mitähän tänne kuuluu... syksyä ainakin! Ei voi mitään, syksy on bloginpitäjän inhokkivuodenaika. Olen aina ihmetellyt ja salaa kai vähän ihaillutkin niitä ihmisiä, jotka ovat syksyfaneja. Minua syksy lähinnä masentaa, varsinkin tämä pääkaupunkiseudun loputon pimeys.

Onneksi on jotain mitä odottaa (paitsi ensimmäistä syyslomaa sitten kaukaisten kouluaikojen), eli Taimi on hyvinkin tukevasti tiine! Sen emännän Annan kanssa odotamme marraskuun alkua ja pentujen maailmaan saapumista toisaalta innolla, toisaalta lievällä kauhulla. Se kun näyttää jo nyt niin paksulta että luultavasti on ISO pentue tulossa.

Laran ja Iiriksen pentuasiat eivät ole vielä edistyneet. Laran suhteen odotan Siegfriedin suomalaisia papereita ja pojan aikuistumista, hyvin pentumainen se oli vielä Pirokin näyttelyssä reilu viikko sitten. Eli juu, jos kaikki menee niin kuin toivon, niin Lara tekisi Siegfriedin kanssa kissalani ensimmäisen täyspitkäkarvapentueen. Iiris ei ole ekan juoksunsa jälkeen vielä aloittanut uutta, mikä on toisaalta ihan hyväkin, kyllä se joutaakin vielä kasvaa hetkisen. Sillekin on kollia kysytty alustavasti ainakin. Toisaalta on mahdoton pentukuume jo, toisaalta yritän pistää itselleni jäitä hattuun: kolme pentuetta aivan yhtä aikaa ei ole tavoitteeni, kahdessakin on ihan tarpeeksi tekemistä.

Työt ja työmatkat ovat viime aikoina haitanneet harrastustoimintaa: kissat toki saavat perushoitonsa ja ne pitävät itse huolen myös siitä, että päivän seurustelutuokio täyttyy - Maija esimerkiksi tulee huutamaan suoraan tähän tietsikan näytön viereen, jos se kokee itsensä laiminlyödyksi... Mutta kuvia en ole ehtinyt ottaa, ja kotisivut eivät ole edistyneet. Silloin harvoin kun olisi aikaa, ei ole energiaa - lue mitä kirjoitin alkuun syksystä ;)

Viikonlopuksi kyllä aion ryhdistäytyä - on pakko: lauantaina olemme Kirkkonummella kissanäyttelyssä. Mukana Iiris, Lara, Dina ja ensiesiintymisensä näyttelyssä suorittaa myös uusi sijoituspoikani Martti eli Cannonball Golden Dream. Seuraavaksi pitäisi alkaa setviä kyytiä itselleni, Dinalle ja Laralle...

Tampereen kuulumiset

Sunnuntai meni Pirokin näyttelyssä assistenttina. Toki mukana oli yksi oma kissakin, eli sijoituspoikani Siegfried (Shilby Line's Sambal Oleg, OLH d 24) suoritti ensiesiintymisensä näyttelyssä. Olin positiivisesti yllättynyt! Poika on kehittynyt kivasti, toki korvia saisi olla enemmän, mutta niinhän pitkäkarvoilla lähes aina. Parasta siinä kyllä on luonne ja ensikertalaiseksi loistokkaat näyttelyhermot: poikaa ei pelottanut oikeastaan yhtään, ja tuomarinsa Lone Lundin se hurmasi aivan täysin. Lone otti pojan jopa TP-valintaan, missä tosin ei sitten ollutkaan enää mitään jakoa, mutta silti :-) Heidi eli sijoitusemäntä otti paljonkin kuvia, toivottavasti joukossa on jokin kelvollinen.

Myös kolme kasvattiani oli kisoissa mukana. Nexu hurmasi sekä agilityradalla että tuomarin pöydällä, vaikka ihan hitusen pitikin näyttää mieltä - sekin kun on nyt saanut ekan juoksunsa.

Greta oli myös kirjaimellisesti raahannut Noelin ja Morriksen (Skazki Noel ja Miroslav) mukaansa. Pojat ovat ISOJA :-D Molemmat selvästi kehittyvät vielä, minusta ne tietenkin olivat komeita mutta tällä kertaa tuomarilla oli tosi monta kissaa nuorten luokassa, ja vielä tasokkaampi vei voiton niistä.

Illalla ennen kotiinlähtöä kävin vielä Tyyneä ja Moeta katsomassa Emilian luona. Tyyne selvästi viihtyy, oli ihana nähdä miten mukavasti siellä menee. Tosi kivaa kun Tyyne hyväksyi seychellois-Moen uudeksi kaverikseen salamavauhtia. Jälleen kerran tuli todistettua, että itämainen ei sovi ainoaksi kissaksi. Toki harvinaisia poikkeuksia on, mutta yleensä näin se vaan menee. Tyynen edellisen kaverin Dimin avaustulokset saapuivat muuten hiljattain. Vaikka oman kasvatin kuolema nuorena (vähän alle 5-vuotiaana) on aina todella ikävää, niin toisaalta avauksen tulos oli minulle myös pieni huojentumisen paikka. Ilmeni nimittäin, että kyseessä oli synnynnäinen sydänläppien kehityshäiriö eli mitraaliläpän dysplasia. Sen verran olen ehtinyt ottaa selvää, että kyseistä vikaa esiintyy kissoilla, mutta ei ole ainakaan toistaiseksi mitään todisteita siitä, että se olisi perinnöllinen, eli se on vain harmillinen "valuvika" joita silloin tällöin vain syystä tai toisesta osuu kohdalle. Tämä oli minulle siis siksi pieni helpotus, että vaikka Dimiä itseään ei käytetty jalostukseen, niin sen veljestä polveutuu suuri osa kasvateistani, ja veljenlapsia on käytetty laajemminkin jalostukseen. Toki tilannetta pitää seurata, mutta tässä vaiheessa uskoisin kyseessä olevan yksittäisen tapauksen.

Pentuja odotettavissa ja kollien kuulumiset

Kaikki merkit viittaavat siihen, että kasvattajanimelläni on tulossa uusi pentue marraskuun alussa. Pentue syntyy tiiviissä yhteistyössä Annan (Akoyan-kissala) kanssa, eli ne syntyvät Annan luona Piikkiössä Turun seudulla. Vanhemmat ovat siis Taimi ja Riksi, virallisemmin Chat de Nacre's Daryl Hannam ja Yrttitarhan Etruskisahrami. Kaikki tulevat pennut ovat variantteja eli siis pitkäkarvageeniä kantavia lyhytkarvoja. Sekä itämaiset että siamilaiset ovat mahdollisia, kaikissa sateenkaaren väreissä. Luultavimmin joukkio on kuitenkin aika puna- ja kilpparivoittoista, kun emo on suklaakilpikonna ja isä punainen. Toivottavasti kaikki menee hyvin, lupaavalta näyttää tässä vaiheessa.

Päivitin muuten tuossa alkuviikosta taas vähäsen urosten sivua kotisivuillani. Eli nyt on jokaisesta edes kuva... Sukutauluja vielä vähän uupuu, koetan ainakin Siegfriedin taulun saada lähiaikoina sivuille. Maksim ja Siegfried on nyt testattu, molemmilla on FIV ja FeLV-testien tulos negatiivinen niin kuin pitääkin, Maksin sienitesti myös ok eli negatiivinen, Siegfriedin sienitestitulosta vielä odottelen. Mutta Maksi siis olisi valmis vaikka heti yrittämään tositoimia, Siegfriedkin luultavasti muutaman viikon sisällä, jahka sienitestin tulos saapuu, ja saadaan suomalaiset rekisteripaperit kuntoon.

Maksista on nyt tullut sen verran kyselyitä, että nyt alkaa olla viimeiset hetket ilmoittautua kiinnostuneeksi, kohta vihellän pelin poikki. Siegfriediä ei ole vielä kauheasti kyselty, mikä on toisaalta ihan ymmärrettävää, eihän kukaan ota sikaa säkissä eli pitää nyt oikeasti saada se sukutaulu lähiaikoina sivuille...

Pari kuvaa ja Iiriksen eka juoksu

Ihan ekana Maksin sijoituskodin ottama upea poseerauskuva Maksista. Poika siis on jo varsin upean kokoinen, ja kehittynyt minusta edukseen. Parin tyttökissan kanssa on edelleen alustavia treffisuunnitelmia, mutta koska kaikki on yhä suunnitelman asteella, niin otan yhä uusia kyselyitä vastaan. Poika kun on pysynyt toistaiseksi siistinä, mutta pitää koputtaa puuta! Mitään älyttömiä paloruiskuimitaatioita kun ei ole tarkoitus pakottaa sijoituskotia kestämään.

Kävin eilen Mellunkylässä Laran synnyinkodissa (sehän on oma kasvattini, mutta syntynyt sijoituskodissa, jolle olen ikuisessa kiitollisuudenvelassa). Siellä on neljä kissaa, mutta illan hämärissä eivät digipokkarini ja vajavaiset kuvaustaitoni oikein riittäneet, vain kahdesta sain edes jonkinlaisen kuvan. Pahoittelen näidenkin kehnoa laatua, muita ei ilkeä edes näyttää...

Ylläolevassa kuvassa Laran emo Lilli, tunnetaan myös nimillä Illusia ja virallisimmin Skazki Fiona Feodora, suklaa klassinen tabby.

Yllä Laran velipuoli I-pentueesta, tunnetaan nimellä Luis (Skazki Ilja Muromets, OLH b). Oikeasti tosi komistus, upea tasainen suklaaväri ja puuhkahäntä.

Kotona ei kummempia, mitä nyt Dina saa välillä hillittömän hellyyskohtauksen, tänään iski oikein kunnon kohtaus mahdottoman ocicat-rääkymisen kera, sellainen pitäisi joskus videoida, ei niitä usko muuten kukaan :-D Maija on teurastanut kaikki pehmolelunsa, huomenna pitää mennä eläinkauppaan. Lara on muuten vaan ylimpänä touhona auttamassa kaikissa kodin askareissa.

Sijoitustyttöni Iiris on nyt sitten perjantain kunniaksi aloittanut ekan juoksun, eli 8,5 kk iässä. Lara, sen emo, aloitti 8 kk iässä, isoäiti Lilli taisi muistaakseni aikoinaan olla jo lähes 10 kk kun aloitti. Eli terveisiä vaan Iiriksen siskoille Doralle ja Nexulle, kiva olisi kuulla miten niiden kanssa käy... en haluaisi maalata piruja seinille, mutta lienee vain ajan kysymys milloin niidenkin kodeissa alkaa komea kiekuminen. Itse katselen nyt, miten usein tuo Iiris alkaa juosta, astutussuunnitelmat sovitetaan sitten sen mukaan.

Lelun metsästystä ja vuositarkastusta

Tällä kertaa lelua ei metsästänyt yksikään kissa, vaan emäntä. Maijan lempparileluja ovat Ikeasta saatavat, kissanmintun tuoksuiset isohkot pehmolelut. Saa vastaavia myös muualta, mutta Ikeassa ne ovat edullisia, Maijalla kun ei sellainen lelu kauaa vanhene: sitä kun paitsi kanniskellaan suussa, kieritetään kissanmuonassa ja hukutetaan juomakuppiin, niin silmän välttäessä siitä myös revitään paloja - ja koska en halua kissalleni suolitukosta niin revitty lelu päätyy varsin nopeasti roskiin.

Käytiin sitten eilen Ikeassa kun oli auto käytössä, mutta vedettiin vesiperä. Juuri kyseiset lelut olivat tilapäisesti loppu. Pitää ostaa kalliimpia korvikkeita tilalle. Jos ei Maijalla nimittäin ole mieluisia leluja, se on maanvaiva...

Torstaina käytiin isolla porukalla eläinlääkärissä. Ei voinut kuin itsekin naureskella, miten erilaisia kissani ovat. Ensin rokotettiin Maija. Sehän on kotona varsinainen touho, hyvin vilkas ja reipas. Eläinlääkärin pöydällä sen sijaan makasi litteänä kuin lettu Maija, joka yritti olla niin kuin ei olisikaan. Ainakin sitä oli helppo tutkia! Seuraavaksi Dina, joka tepasteli pöydällä pirteänä ja itsevarmana kuin kissanäyttelyssä ikään - ja kumpikaan ei edes ehtinyt tajuta, kun rokotukset pistettiin. Hyvässä kunnossa olivat molemmat kastraattitytöt. Molemmilla on aavistus hammaskiven alkua, mutta tilanne on vielä täysin hallinnassa, toki sitä pitää seurata, mutta poistaminen olisi tässä vaiheessa vielä hätävarjelun liioittelua.

Seuraavaksi sitten ankeriaat - ei kun leikkaamattomat tyttöni Lara ja Iiris. Laralla varsinkin oli tuhat jalkaa, ihan kuin saippuanpalasta olisi pidellyt. Kolme ihmistä tarvittiin, että saatiin siitä verinäyte siitostestejä varten. Iiris on tullut emoonsa, se oli lähes yhtä liukas, siitä otettiin samat testit. Iiris rauhoittui siinä vaiheessa, kun sitä harjattiin sienitestiä varten - Lara oli sitä mieltä, että harjaaminenkin oli ihan tylsää..

Jotta sellainen käynti! Muuten ei täällä kummempia. Vielä pari viikkoa pitää odotella, ennen kuin uskallamme veikata, onko Taimi tiine. Iiris ei vielä (koputtaa puuta) ole aloittanut juoksua, kolli sille on jo katsottuna, mutta toivon ettei se nyt ihan heti huomenna aloittaisikaan, se on vasta 8 kk, se saisi nyt ainakin vielä pari kuukautta kasvaa. Lara on edelleen pillereillä. En voi suositella niiden käyttöä pitemmän päälle, mutta itse olen vähän pakkoraossa, pitää nyt katsoa ensin muiden suunnitelmien eteneminen, ennen kuin uskallan tosissani alkaa suunnitella Laralle toista pentuetta

Siegfriedin paperisota etenee ja muita kollikuulumisia

Alkuviikon surkeiden tunnelmien jälkeen jotain hyvääkin kerrottavaa: Sveitsin tuontini Siegfried (Shilby Line's Sambal Oleg), punatäplikäs itämainen pitkäkarva, voi mainiosti sijoituskodissaan Tampereella, ja tänään vihdoin posti toi sen sveitsiläisen rekkarin. Koska se on rekisteröity Fife-järjestöön, niin sen rekisteröinti Suomeen pitäisi olla hyvinkin nopea prosessi. Ennen sen rekkarin saamista en ole viitsinyt sitä laajemmin mainostaa, mutta nyt tässä virallinen treffi-ilmoitus: Siegfried on lyhyen aikaa tänä syksynä / talvena käytettävissä myös ulkopuolisiin astutuksiin. Päivitin tuossa eilen hitusen kotisivujeni Urokset-osiota, vielä siinä on paljon työtä, mutta nyt siellä on vihdoin vähintään nimeltä mainittu oikeasti leikkaamattomat sijoituspoikani tällä hetkellä.

Nyt kun minulla vihdoin on kourassa pojan rekkari, niin lähiaikoina koetan saada sukutaulun myös sivuilleni. Sitä ennen mahdollisesti kiinnostuneet voivat pyytää postitse kopiota. Ihan kaikille se ei sovi, koska sen isoisä on suomalainen kissa, Skazki Gerasim (jonka vanhemmat puolestaan ovat Tikru x Maija, eli virallisemmin CH Skazki Damir x IP, CH Divan Blossom of Bliss), mutta kolme neljäsosaa sukutaulusta siis on Suomessa tuntemattomampia suuruuksia.

Maksista on tullut nyt toinenkin kysely, saa nyt sitten nähdä, onko se vielä leikkaamatta kun morsianehdokkaan astutus on ajankohtaista. Koska kummankin morsion astutusajankohdasta ei ole vielä mitään hajuakaan, niin otan siitä vielä kyselyjä vastaan, vihellän sitten pelin poikki jos kyselyitä alkaa olla liikaa.

Kolmas kollini on vielä aika vauva (nuo kaksi yllämainittua varmasti ymmärtävät tyttöjen päälle joko heti tai viimeistään myöhemmin syksyllä), Cannonball Golden Dream eli sijoituskodissa Martti (OMG, parempi etten sano mitään niin kauan kun koti on tyytyväinen kolliinsa). Sillä on komea sukutaulu täynnä mm. Okonor- ja Kattilan-kissoja, itse se ei kyllä mikään tuleva huippunäyttelytähti ole, mutta luonne on sillä puhdasta kultaa. Olen kasvattajan kanssa sopinut, että saan antaa sitä pitkäkarva- tai balineesikasvatukseen, mikä vinkkinä täten mainitaan.

Kunhan saan uusia julkaisukelpoisia kuvia pojistani niin laitan tänne heti! Siegfriedillähän tosin on oma blogi.