SUROK ja pennuista

Viikonloppu meni Surokin näyttelyssä, tällä kertaa lähinnä infopöydässä palelemassa (vaikka näyttelyssä oli muuten lämmin, niin lähellä ulko-ovea tuli vilu), toki sunnuntaina oli yksi kissakin mukana, eli suuret kiitokset sijoitusemännälle Siegfriedin raahaamisesta paikalle Tampereelta asti.

Katselin siis näyttelyä ensi kertaa Surokin hallituksen jäsenen näkökulmasta. Huu, nostan hattua kaikille niille, jotka vuodesta toiseen jaksavat näyttelyitä talkootyönä järjestää. Itse lintsasin perjantain pystytyksen, eli otin osaa talkoisiin vain la ja su, ja silti olin aivan poikki eilisiltana. Tästä voi myös lukea rivien välistä, että ei näyttelyissä varmaan koskaan liikaa innokasta talkooväkeä ole, mikä vihjeenä mainittakoon.

Alan tässä pikkuhiljaa myös opetella Surokin varasihteerin hommia. Työ on lähinnä paperinpyöritystä, mutta myös muutamaan kinkkiseen puheluun olen joutunut vastaamaan. Ei minulla aina vastauksia valmiina ole, mutta yritän ottaa asioista selvää. Vaikka olen ollut rotukissaharrastuksessa tavalla tai toisella mukana jo 10 vuotta, niin en edes yritä väittää tietäväni kaikkea.

Sen verran vielä näyttelystä, että Siegfried käyttäytyi kuin unelma, todella mallikelpoisesti vaikka tämä oli vasta sen toinen näyttely! Se osui myös parinkin kuvaajan linssin eteen, toivottavasti joukkoon eksyi myös jokin julkaisukelpoinen kuva, pitää ahkerasti lähipäivät kytätä gallerioita. Serti tuli, eli jos joku vielä miettii kollia tytölleen niin herra S saattaa olla vielä hetkisen leikkaamatta, jos ei nyt näyttely laukaise siinä älytöntä kollitusta. Siitä on yksi kysely Laran lisäksi, mutta voin vielä korkeintaan yhtä muuta harkita jos lähiaikoina älyätte kysellä ;)

Sitten vähän tylsempiä uutisia. O-pentue Piikkiössä kävi viime viikolla lääkärissä, vaisuus ja huono ruokahalu olivat kiusanneet varsinkin Oskaria. Olin pudota pyllylleni kun lääkäri veikkasi syyksi flunssaa - en ollut osannut edes epäillä kun ei pennuilla ole ollut hengitystieoireita, kilpparilla oli aiemmin vähän silmätulehdusta mutta sekin oli jo saatu hoidettua pois. Mutta ei auta voivottelu, pennuilla on nyt tukihoitona antibioottikuuri, ja Anna tuuppaa niihin toipilasruokaa vaikka väkisin jos ei muuten uppoa. Onneksi tilanne ei ole hengenvaarallinen, kyseessä ei siis vaikuta olevan mikään todella ärhäkkä pöpö - aikuisilla kissoilla ei ole mitään oireita ollut (toki ne ovat kaikki rokotettuja asianmukaisesti, mutta pennut vaan ovat herkempiä).

Tämä tietysti lykkää pentueen rokotuksia, ja siten myös luovutusta. Mutta siitä viis, tärkeintä olisi nyt saada ne kuntoon!