Odottelua ja uutisiakin

Täälläpä istun ja tuijotan Polgaraa, joka ei tee elettäkään synnyttääkseen. Virallinen laskettu aika on huomenna, mutta katsoin parhaaksi leiriytyä rouvan luo jo hyvissä ajoin, koska sen emo Lara synnytti aina "etuajassa". No, toistaiseksi olen täällä ihan turhaan kökkinyt, mutta onpa tullut juteltua paljon kissa-asiaa ja käytyä katsomassa lapsenlapsia, eli Nexun ihanaa viisikkoa...

R-pennut Sysmässä kasvavat mukavasti. Tämänhetkiset veikkaukset: edelleen kolme naarasta eli suklaa itämainen, suklaanaamio siamilainen ja suklaakilpikonnanaamio siamilainen - ja sitten puna- tai cremenaamio poika. Nimiäkin olen jo alustavasti miettinyt, mutta ne julkistan jahka lähiaikoina vihdoin pääsen ipanoita katsomaan ja värit toivottavasti varmistamaan. Hyvä uutinen on, että vanhempien PRA-testitulokset saapuivat: emo-Irmeli on negatiivinen, ja isä-Marttikin onneksi vain kantaja. Tämä toisaalta tarkoittaa sitä, että aion testata kaikki pennut, ja jos joukossa on joku negatiivinen (edellyttäen että se ei kehitä mitään napatyrää tms. kasvatuksen estävää vikaa), niin kovasti toivoisin sen jäävän kasvatukseen. Toivottavasti joku kiinnostuisi tästä pentueesta kasvatusmielessä, muuten minun on "pakko" hieman pyörtää puheitani ja yrittää etsiä pääkaupunkiseudulta yhdelle pennuista sijoituskoti. Olisi sääli myydä kaikkia täysin lemmikiksi, kun varsinkin emon sukutaulu on Suomessa melko harvinainen, eikä kyllä isänkään linjoja ole ihan hulluna käytetty pitkäkarvapuolella.

Koetan lähiaikoina saada kotisivuillekin tietoa pentueesta, mutta tässä jo linkki pawpedsiin sukutauluun:
http://www.pawpeds.com/db/?a=p&ids=3:947642;2:866351&g=4&p=sia&date=iso&o=ajgrep

Kaikilla tarinoilla ei ole onnellista loppua

Olgan pennun tila romahti tänään, ja kaikista hoitoyrityksistä huolimatta se menehtyi. En nyt jaksa kirjoittaa enempää, muuta kuin että kiitos sijoituskodin Eijalle ja Olgan synnyinkodin Annalle, teitte varmasti kaikkenne. Omatuntoani jää kalvamaan etten päässyt itse paikalle, vaikka syyt hyviä olivatkin. En tosin usko, että minä olisin enempään pystynyt, mutta se ei valitettavasti estä pahaa oloa. Jos pikku pojun olisi ollut määrä elää, sen nimeksi olisi tullut Serafim - "tulinen enkeli".

S-pentu maailmassa

Kuten monet ovat joko Annan blogista tai naamakirjasta huomanneetkin, niin Olgan ainokainen pentu on nyt maailmassa. Se syntyi 25.1.2011 eli päivälleen vuotta myöhemmin kuin P-pentue - myöhästyneet onnittelut Polgaralle, Pilkulle, Ollille ja Winskille!

Henkilökohtaisista syistä, joita en ala erittelemään tässä, en päässyt itse paikalle Olgan synnytykseen. Koska tiedossa oli, että masussa on vain yksi elävä pentu, ja laskettu aika oli ja meni, niin eläinlääkäri päätyi suosittelemaan sektiota. Sektiolla saatiinkin ainokainen maailmaan, punainen poika, jonka paino oli komeat 114 grammaa. Noita sektioita voi aina jossitella, mutta voi olla, että pienikokoinen Olga ei olisi noin isoa pentua saanut elävänä maailmaan - siksi ehkä parempi näin, vaikka alku osoittautuikin tosi rankaksi.

Olga ei nimittäin nukutuksesta herättyään tahtonut aluksi hyväksyä pentuaan millään... Etäkasvattajan osa ei ole aina kovinkaan ruusuinen, on paljon helpompi olla itse tilanteessa mukana kuin yrittää pysyä etänä kärryillä... Kiitoksia kaikille, jotka annoitte vinkkejä, mitä tehdä! Kaksi vuorokautta rähistyään Olgan päässä onneksi jokin loksahti kohdalleen, ja emon vaistot alkoivat toimia - yhtäkkiä se hyväksyi pennun ja alkoi hoitaa sitä. Kovin paljon pitempään en olisi uskaltanut enää odottaa, siksi suuri kiitos niille, jotka olisivat olleet valmiita ottamaan pennun varaemon luo - ONNEKSI kuitenkaan varaemoon ei tarvinnut turvautua, kyllä oma emo on paras vaihtoehto, jos se vaan suinkin suostuu pentuaan hoitamaan.

Kuvia tulee, jahka Eija ehtii ottaa. Lähiviikkoina menen minäkin kyllä itsekin paikalle arvailemaan karvanpituutta ja kuviota. Koska pentu on ainokainen ja alku oli todella rankka, en osaa sanoa, onko pentu myytävänä. Jos se on pitkäkarva, on siitä parikin kyselyä jonossa jo... mutta vaikka se olisi variantti niin ei paljon paisko - tärkeintä nyt olisi, että se rankasta alusta huolimatta kasvaisi isoksi ja terveeksi!

Iiris ja Olga ja hieman muutakin

Syvä huokaus... pitkäkarvapennuista on pitkähkö varauslista, mutta näyttää siltä, että tällä hetkellä saan vain variantteja... Älkää käsittäkö väärin, suuri osa pentueistani on ollut varianttipentueita, minusta varianttipentueiden teettäminen on lähes ainoa tapa laajentaa pitkäkarvaisten geenipoolia. Toki ulkomaantuonnit ovat toinen tapa, mutta ei varmaan kukaan kasvattaja jaksa olla koko ajan tuomassa lisää kissoja ulkomailta - täytyyhän tuonneillakin olla hyvä koti tiedossa (joko kasvattajan omassa kodissa tai luotettavassa sijoituskodissa), ja onhan tuonneissa oma vaivansa, kustannuksensa ja riskinsä myös...

Tilanne on siis sellainen, että Iiris viihtyy loistavasti Piikkiössä pitkäkarvasulhonsa Alfredin luona toisella yrityksellä, mistä oheiset kuvat olkoot todisteena. (Kuvaajana Hanna S, suuri kiitos hänelle!) Mitään takeita toisen yrityksen onnistumiselle ei kuitenkaan ole, vaikka tietenkin kovasti toivon, että tällä kertaa tuloksena olisi pentuja, ja mieluiten pitkäkarvaisia (vaikka tietysti variantit ovat myös mahdollisia).

Alfredin toinen morsian Olga kävi tänään röntgenissä... Minulla oli vaan sellainen aavistus. Masussa on vain yksi elävä pentu, ja yksi muumio :-( Tällä hetkellä en uskalla edes toivoa mitään sen elävän sukupuolesta tai karvanpituudesta, ainoa toiveeni on, että se saataisiin elävänä ja terveenä maailmaan!

Sysmässä R-pentue kasvaa ja voi hyvin! Turussa Polgara paisuu kuin pullataikina, se aikoo nähtävästi pullauttaa jalkapallojoukkueellisen verran pentuja - mutta nekin, samoin kuin Ärrät, ovat sitten kaikki variantteja.

Iiris ja kotisivut

Yöuni on rankasti yliarvostettua, sanoo tämä kasvattaja ja tekee silmät ristissä päivityksiä... Pienen vauvan äitinä oleminen ja kissojen kasvattaminen (edes sijoituskodeissa!) on melkoista tasapainoilua, huomaan. Joku voisi nyt sanoa että "mitäs minä sanoin", mutta älkää pliis, sanon sitä jo ihan tarpeeksi itselleni!

Iiriksen ja Alfredin treffit loppiaisen tienoilla eivät valitettavasti johtaneet mihinkään, vaan Iiris aloitti uuden mourun perjantaina. Kiitos ihanien kavereideni, sain Iiriksen tänään uusintayritykselle Piikkiöön. Tämän jälkeen rehellisesti sanoen tekee mieli jo heittää hanskat tiskiin Iiriksen suhteen, jos ei nyt tärpännyt. Mutta toivotaan nyt vielä parasta!

Kotisivutkin suorastaan huutavat päivitystä. Aloitin helpoimmasta eli kolleista, hieman kosmeettisia viilauksia tehty. Kaikki kollini ovat siis nyt joko leikattuja tai viimeinenkin on tarkoitus leikata ihan lähiaikoina. Koetan jatkaa päivityksiä lähiaikoina...

Skazki R-pentue syntynyt

Nyt ne ovat täällä! Oho hups -pentue, eli Martin ja Irmelin ylläripläjäys! Mutta niin kuin usein käy juuri silloin kun ei pitäisi, niin kaikki on tähän asti mennyt loistavasti! Irmeli synnytti pentunsa kuin tyhjää vain, helposti ja nopeasti, ja ne olivat myös ihan hyvän kokoisia, 89-99 grammaa syntymäpainot. Ohessa muutama kännykkäkameran kuva.

Koska pennut syntyivät Sysmässä sijoituskodissa, niin ihan heti en pääse niitä itse katsomaan. Pentuja on kuitenkin neljä, yksi suklaa itämainen ja kolme siamilaista. Kaikki siis variantteja. Alustava veikkaus on, että yksi simskuista olisi poika, loput tyttöjä. Mutta katsellaan. Sitten kun pääsen itse katsomaan niin eiköhän asia silloin lopullisesti selviä. Mihinkään pentuvälityksiin tms. en näitä myöskään laita sitä ennen.

Kävin tänään myös Oskarin pentuja katsomassa, eli Fercatin O-pentuetta. Suloisia pikkuisia! Valkoinen balineesityttö, kilpparinaamio simskutyttö, ja luultavimmin simsku poika, ruskeanaamio jonka turkin pituus oli kyllä todella hankala määrittää. Luultavammin kuitenkin vain tavallista pörröisempi variantti. Kamera jäi kotiin, sorry, mutta Elinan sivuille varmaan ilmaantuu ennemmin tai myöhemmin uusia kuvia.

Tuloksia ja odottelua

Oskarin PRA-testitulokset saapuivat, ja niiden mukaan se on negatiivinen! Hieno homma. Muiden kissojeni testaus on edennyt hitaasti mutta kuitenkin...

Irmelin pennut eivät ole vielä syntyneet, no, huomenna se virallinen laskettu aika vasta onkin.

On pitänyt jo aiemmin kirjoittaa, mutta Maijan iho-oireet ovat hellittäneet huomattavasti! Olen rukannut sen ruokavaliota melko lailla. Tosin koska se mahdollisten allergiaa aiheuttavien aineiden lista oli pitkä kuin nälkävuosi, niin kaikkia en ole yrittänytkään sulkea kertaheitolla pois, mutta tuoteselosteita olen lukenut tarkasti, ja yrittänyt valita sellaisia ruokia, joissa olisi mahdollisimman vähän kyseisiä ruoka-aineita.

Sattumaa tai ei, mutta Maijan iho on nyt rauhallinen, ja karvattomiin laikkuihin on kasvanut uusi hieno turkki :-) Maija myös leikkii taas entistä enemmän, välillä jopa riesaksi asti... sitä on ainakin hyvä syyttää, kun kotisivujen päivitystahti ei vieläkään päätä huimaa - on aika mahdoton keskittyä johonkin tarkkuutta vaativaan, kun vieressä moukuu itämainen, jolle on heitettävä hiirtä... Huoh. Vaikka Lara on välillä myös rasittava adhd-tapaus, niin se osaa leikkiä yksinkin ;) Maija tarvitsee viihdyttäjän :)