M-pentue 6 viikkoa

Leena lähetti tuoreita kuvia M-pennuista, jotka tänään täyttävät 6 viikkoa. Yllä riiviö-Milana, joka siis on näillä näkymin jäämässä Leenalle - onneksi olkoon vaan...

Hurmuripoika Maksim, lila itämainen pitkäkarva.

Miroslav, punavalkea itämainen lyhytkarva.

Marina, suklaakilpikonna bicolour itämainen lyhytkarva.

Milana (keskellä) esittelee valkoista masuaan.

Koko riiviölauma emonsa Tyynen kanssa.

Kotona koetan syöttää herkkuja Laralle, jotta sillä riittäisi maitoa. Saa nähdä, joudunko vielä turvautumaan lisäruokintaan.

Suomen ekat valkolaikkupitkäkarvat?

Mummeli-kissalan sivuilla http://www.nbl.fi/~nbl1428/Pentue%20-%20K.htm
on nyt hieman jo kuvia Konstan ja Adan vauvoista. Jos karvanpituuden määritykset ovat oikein, niin tässä kävi juuri niin kuin arvelinkin: minä olen jo vuosikaudet yrittänyt saada aikaan valkolaikkuista pitkäkarvaa - sitten lainaan varianttikolliani kasvattajakaverille ja ta-daa: valkolaikkuisia pitkäkarvoja tulee kuin tilauksesta ;-D

Tosin veikkaan että omissanikin on ainakin pari pitkäkarvaista... molemmat suklaatäplikäsvalkoiset, sekä tyttö että poika, tuntuvat niin karkeakarvaisilta että lienevät variantteja, mutta klassisista tabbyistä ainakin osa on pitkäkarvaisia, luulen. Parista olen aika varma, loppuja arvailen tyyliin "iltapunnituksessa pitkäkarva, aamupunnituksessa lyhytkarva". Hohhoijaa, miten tämä aina voikin olla näin vaikeaa? No, parin viikon päästä olen toivottavasti jo paljon viisaampi.

Kaikki pennut kasvavat mukavasti. Neljällä on jo silmät auki, pari klassista pitää silmiä vielä kiinni. Laralla on yhä maha hieman löysällä, mutta se syö taas hyvin ja maitoa tuntuu riittävän pennuille, niin en ole kamalan huolissani.

Lara pelottelee ja N-pennut 1 viikkoa

Lara aiheutti minulle melkoisia kauhunhetkiä tänään. Aamulla kun menin pentuhuoneeseen niin se oli yön aikana sekä oksentanut että ripuloinut, eikä ruoka maistunut. Soitin päivystykseen, siellä ruuhkaa, käskivät soittaa uudestaan puolenpäivän jälkeen, jos ei tilanne parane. Aamun aikana sitten tuuppasin Laraan kaikkia mahdollisia käsikauppalääkkeitä ja juoksin apteekkiin hakemaan täydennystä. Puoliltapäivin, juuri kun valmistauduin soittamaan päivystykseen uudestaan, Lara alkoi syödä edes hieman. Ja iltapäivällä neljän maissa se alkoi syödä sitten taas ihan kunnolla, toivon vaan ettei mene maha uudestaan sekaisin, mutta pakkohan sen on antaa syödä tuollaisen pentulauman takia...

Otin tänään myös kuvia. Laitan kohta parempia picasaan http://picasaweb.google.com/svalkiai mutta tänne laitoin nyt yhden huonon kuvan, mutta koska se on otettu ilman salamaa niin näkyy edes hieman nuo värit oikein, ihanan suklaisia palleroita!

Isoimmalla pojalla (klassinen tabby bicolour) on jo silmät auki, muut vasta vähän raottelevat silmiään.

M-pentue Hyvinkäällä voi hyvin, uudet lääkkeet ovat alkaneet tehota hyvin lilapentujen silmävaivoihin. Tuskin maltan odottaa viikonloppua, jolloin menen vihdoin taas katsomaan niitä.

Pentueiden kuulumisia

Pitäisi tässä vastata neloskategorian kasvattajille lähetettyyn haastatteluun, mutta yleisön pyynnöstä koetan nyt pikaisesti kertoa, missä meillä mennään.

M-pentue Hyvinkäällä alkaa olla riiviöiässä. Tällä viikolla en sitten uskaltautunut katsomaan, kun parilla pennulla uusi silmätulehdus. Nyt on vahvemmat tipat haettu, toivottavasti se siitä. Mistään älyttömän vaarallisesta ja/tai tarttuvasta ei liene kyse, kun kaksi pennuista on ollut koko ajan täysin oireettomia. Leenan sivuilta löytyy jokunen tuore kuva: http://www.jalecats.net/

N-pentujen kanssa on saanut viime päivät vähän jännittää. Laralta tulee nyt jo ihan hyvin maitoa, mutta toiseksi pienimpänä syntynyt pentu (79 g) sai kai vähän huonon startin, kun se ei aluksi meinannut alkaa kasvaa lainkaan. Olen nyt sitten parina päivänä antanut hieman keinomaitoa letkulla lisäksi, ja tänään sekin ylitti 100 gramman rajan. Isoin pennuista painaa jo 163 grammaa, loput siinä 140-160 gramman hujakoilla tänään iltapunnituksessa.

Karvanpituuksista en sano vieläkään mitään, paitsi että yksi pennuista näyttää selkeästi karvaisemmalta kuin muut. Olisi kyllä just sitä minun tuuriani jos tällaisessa laumassa olisi vain yksi pitkäkarva ja loput olisivat variantteja... no, ihan vielä en heitä kirvestä kaivoon. En nimittäin ole pentuja vielä älyttömän tarkasti edes yrittänyt tutkia, tärkeintä on ollut se, että Lara on saanut rauhassa hoitaa vauvojaan, ja tietenkin siinä sivussa olen välillä ryöstänyt pienimmäisen pesästä ruokittavaksi.

Sukupuolista olen jo 90 % varma. Satavarmaksi en sano, sillä ovathan minua kokeemmatkin kasvattajat joskus katsoneet sukupuolet väärin ja havainneet asian vasta luovutusiän paikkeilla ;-)

Sanoisin yhä että kolme poikaa:
- suklaa klassinen tabby bicolour (eniten valkoista tässä pojassa, voisi jopa mennä näyttelyssä ok)
- suklaa klassinen tabby
- suklaatäplikäs valkoisella (tämä on se meidän rääpäle, valkoista on sen verran vähän että lemmikkitasoa valitettavasti).

Ja jos nyt olen katsonut oikein, niin olisi ennätysmäärä tyttöjä minun pentueissani eli KOLME :-)
- suklaa klassinen tabby bicolour (valkoisen määrä on vähän siinä ja siinä, joten lemmikiksi/valkolaikkukasvatukseen)
- suklaatäplikäs (josta koetan saada selvää, onko sillä sittenkin vähän valkoista varpaissa, jos on, niin sitten sekin on lemmikiksi/valkolaikkukasvatukseen - mutta katsotaan nyt vielä)
- suklaa klassinen tabby

Kuvaamalla en nyt ole lapsosia rääkännyt, mutta yritän alkuviikosta...

Lara on jännä emo: se ei suostu pentuhuoneessa syömään kuin pari raksua äärimmäisessä nälässä, muuten kun sillä tulee nälkä, niin se rääkyy oven takana niin kauan, kunnes se pääsee keittiöön kerjäämään parempia eväitä... ja kyllä se syökin! Muutenkin siitä on mukavaa käydä silloin tällöin jaloittelemassa pentuhuoneen ulkopuolella.

Pentuhuoneen ovi on pakko pitää toistaiseksi kiinni lähinnä Maijan takia. Maija-supermammahan meinasi varastaa pennut ensin itselleen. Kun sitä kiellettiin, niin seuraavaksi sitten pennuille alettiin sähistä... joten ei auta, kunnes meidän lehmännahkaisen blondimme päähän tulee järkeä (toivossa on hyvä elää joo) niin ovi on ja pysyy kiinni.

Dina ei yritä lähestyä pentuja ja ottaa muutenkin suhteellisen rauhallisesti. Vähän se on välillä örissyt Laralle kun Lara haisee tietenkin vähän omituiselle.

Uutta vuotta ja pieni päivitys N-pentueeseen

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Eilisiltana kun punnitsin kotona pentuja, havaitsin että märät pennut olivat hieman hämänneet minua. Jos nyt katsoin oikein (tabbykuviot vaan vilisevät silmissä ;-), niin pentueessa onkin vain kolme valkolaikkua ja kolme on sitten ilman laikkuja... yhdellä pennulla kai vaan olikin vähän vaaleampi pohjaväri, mikä hämäsi.

Eli tämänhetkiset veikkaukset väreistä:

2 x suklaa klassinen tabby valkoisella, on vähän siinä ja siinä, meneekö se valkoisen määrä läpi näyttelyissä, vai tuleeko sanomista.
2 x suklaa klassinen tabby (ilman valkoista siis)
1 x suklaatäplikäs
1 x suklaatäplikäs, jossa hieman valkoista (vain lemmikiksi tai valkolaikkukasvatukseen, ei näyttelyyn).

Ihmetellään lisää sukupuolia ja karvanpituuksia, jahka nyt edes alkaisivat kaikki kasvaa. Kaikki ovat terveen ja pirteän oloisia, mutta toivotaan että Laralta alkaisi tulla maitoa tarpeeksi kaikille, ainakin terhakasti yrittävät pennut imeä.

N-pentue ja kuvia M-pennuista

Lara sitten yllätti tänään minut oikein kunnolla! Aamulla kun tein lähtöä töihin, se oli vähän omituinen, ja siksi pyysin vapaapäivällä ollutta Teroa pitämään Laraa silmällä. Onneksi pyysin, sillä en ehtinyt olla töissä kuin puolisen tuntia kun Tero soitti: eka pentu oli jo puoliksi ulkona! Onneksi pomot joustivat, sain vaihdettua vapaapäivän ja niin säntäsin kotiin, kaksi pentua ehti syntyä ennen kuin pääsin perille. Loput neljä syntyivät sitten minun nähteni... eli joo, niitä on KUUSI!!! En tajua mihin tuo Lara, joka ei ole mikään iso naaras, niitä oikein jemmasi! Olihan sillä isohko maha mutta silti.

Kaikki pennut ovat itämaisia ja väriltään eri sortin suklaita. Peräti neljä on klassisia tabbyjä, kolmessa on valkoista, valitettavasti vain yhdessä "tarpeeksi'" näyttelyitä ajatellen.

Loput kaksi ovat täplikkäitä, yksi ilman valkoista, toisessa taitaa olla hieman valkeaa mutta turhan vähäsen.

Laitan oheen yhden kuvan josta tosin puuttuu osa pennuista, mutta loput kuvista ovat liian heikkoja laadultaan tai sitten vähän turhan roisin verisiä.

M-pennuista laitoin lisää kuvia Picasaan: http://picasaweb.google.com/svalkiai/MPennut#
Koetan tässä lähiaikoina saada jotain kuvia myös varsinaisille sivuilleni, mutta toistaiseksi saatte tyytyä näihin...

Maija muuten on virkaintoinen apukätilö! Se pissittää pentuja ja istuu pesässä MUTTA myös yrittää salakuljettaa niitä saunaan. Eli vahtimaan sitä joutuu.

Konsta-isukki ja pentujen kuulumisia

Konsta (Skazki Konstantin, OSH b 03 22 var) on nyt isä! Mummeli-kissalan Ada synnytti neljä tervettä itämaista tapaninpäivänä. Ensimmäiset kuvat löytyvät täältä (kuvissa myös "lastenhoitajana" isoäiti Blueberry)
http://picasaweb.google.fi/lh/sredir?uname=Petri.Jaakkola.Mummeli&target=ALBUM&id=5284162179823627601&authkey=AvfwvZUC6gw&feat=email

Tarkempia tietoja ilmaantunee Mummeli-kissalan sivuille jahka pennut vähän kasvavat.

Kävin tänään myös Hyvinkäällä (kuvia yritän saada viimeistään huomenissa koneelle ja nettiin) katsomassa omia M-pentujani. Rekisteröin nyt sitten pennut seuraavasti: vain yksi itämainen pitkäkarva, Maksim, väri lila. Kaikki loput kolme ovat valitettavasti variantteja. Marina on ihan selvä tapaus: suklaakilpikonna bicolour. Milanan rekisteröin lilakilpikonna bicolourina, mutta cremelaikuissa on sen verran täpliä että pitää nyt vielä seurata, onko se sittenkin kuviollinen, luultavimmin ne ovat haamukuvioita vain. Miroslav-pojan rekisteröin punaisena bicolourina - se on sitten ensimmäinen punainen, jonka rekisteröin kuviottomana! Pojan väri on niin mahdottoman tasainen punainen, että on tosi hankalaa sanoa, onko sen (haamu)kuvio täplikäs vai tiketti... olkoon sitten yksivärinen ja vaihtakoon näyttelyssä väriä, jos tulevaa omistajaa kiinnostaa.

Pennuista on tullut edelleen kyselyitä mutta mitään varmaa ei vielä ole, eli kannattaa yhä kysellä jos kiinnostaa!

Uutta kotia etsineet Kimba ja Dimi ovat nyt löytäneet kodin. Täytyy toivoa että kaikki menisi hyvin.