Dimi :-(

Pikainen tilannepäivitys illansuussa: Dimin tila meni hoitoyrityksistä huolimatta vain koko ajan huonommaksi, melko varmasti sydän petti ensin ja sitten seurauksena myös keuhkot. Valitettavasti armeliainta oli päästää Dimi nukkumaan ikiunta. Fiilikset ovat aika surkeat. Yhdessä omistajan kanssa sovimme, että sen ruumis lähetetään avattavaksi Eviraan, niin saadaan varma syy selville. Luultavasti sydänvika siis. Kissa oli vähän alle 5-vuotias, olisin kyllä suonut sille vielä monta tervettä vuotta mutta aina ei asiat mene niin kuin toivoo.

Pentuja toivottavasti tulossa mutta vähän myös huolta

Taimi on nyt sitten astutettu! Sulhasenkin nimen voinee jo mainita, eli kyseessä on CH Yrttitarhan Etruskisahrami, kutsumanimeltä Riksi, punainen (punatäplikäs) itämainen lyhytkarvakolli. Kaikki mahdolliset pennut ovat siis lyhytkarvaisia, joko itämaisia tai siamilaisia (variantteja). Luultavimmin yksivärisiä (Riksi lienee geneettisesti yksivärinen), todennäköisimmät (haamu)kuviot ovat täplikäs ja lempparini klassinen tabby. Mutta saa nyt nähdä, onko Taimi edes tiine, ainakin pariskunta on kovasti yrittänyt!
Jos hyvin käy, niin pentuja on odotettavissa marraskuun alkupäivinä.

Tämä on ollut ehdottomasti viikonlopun paras uutinen. Maanantaitani on varjostanut se, että sain tiedon Tampereelta: Dimi, suklaatäplikäs itämainen pitkäkarva Skazki Dmitri, kastraattipoika D-pentueestani on sairastunut. Vielä ei ole tarkkaa tietoa mikä sitä vaivaa, toivon parasta enkä uskalla edes ajatella muuta.

Vastapainoksi yksi kuva meiltä tänä aamuna. Mitä tekevät kissat, kun emäntä häipyy töihin? Ahtautuvat kaikki samaan pesään saunan lauteille, ja mulkoilevat sieltä Teroa tyyliin "eikö tässä talossa saa edes rauhassa nukkua"? Etualalla Lara, sen takana vasemmalla Maija, ja oikealla Dina. Sanokaa mitä sanotte, Maija ei tosiaankaan vastaa nykyistä extreme-ihannetta, mutta minusta se on yhä melkein 5-vuotiaana todella kaunis ja ylväs kissa! Ovathan nuo kaksi suklaista kaveriakin todella lutuisia, ja varmaan itse asiassa fiksumpia kuin hieman hömelö Maija, mutta jos veistoksellisuuspisteitä jaetaan niin Maija taitaa voittaa. Paitsi tietenkin silloin kun se tipahtelee kömpelösti alas milloin mistäkin...

RuRok, kotisivuja ja kiirettä

Viikonloppu meni aika lailla kissanäyttelyn merkeissä. Eilen lauantaina tosin vain aamupäivän olin paikalla, roudasin kaverin kissoja Esteriä ja Sakuraa tuomarin pöydälle, kun kaveri itse joutui käymään välillä muualla. Tänään sitten koko päivä, onneksi päästiin yllättävänkin äkkiä pois, jäi illalla aikaa kotonakin vähäsen. Tuloksia: ocini Dina sai sertinsä, ja kehuja muutenkin, "gorgeous type", mutta ne täplät... kontrasti on haalistunut vuosien varrella, eli paneeliin ei enää taida olla asiaa kuten joskus nuorempana. Veteraaniarvostelussa se jäi toiseksi somalitytön jälkeen.

Lara sai ekan sertinsä Champion-luokasta. Tämän päivän tuomari, Berta N., piti Larasta todella paljon, kehui ilmeen, pitkän kropan ja supervihreät silmät, ja sulki onneksi silmänsä sen pieniltä kauneusvirheiltä ;-)

Sijoituskollini Maksi oli myös näyttelyssä, ja sai siitoshyväksynnän, mitä siis tultiin hakemaan. Nyt puuttuvat enää ne tyttöystävät, huhuu... yhden tytön vierailusta tosin on jo alustavasti sovittu. Maksi siis on lila itämainen pitkäkarva. Olisi pitänyt ehtiä ottaa siitä uusia kuvia, mutta kiirettä piti kun oli neljä kissaa mukana, ja sitten menin vielä paneelin ajaksi auttamaan "ylimääräisenä" assistenttina.

Eniten kyllä lämmitti mieltä Iiris. Kun kävin perjantaina sitä katsomassa, ja mm. leikkasin sen kynnet, se oli vähän känkkäränkkätuulella, näinköhän se suunnittelee ekaa juoksua, mutta nyt se oli itse aurinkoisuus. Se teki parhaansa hurmatakseen lehmäkissafanina tunnetun Thean, ja onnistuikin aika hyvin. Se vain kehräsi Thealle ja tuomarioppilas-Minnalle. TP-valintaan asti se pääsikin, mutta siellä vielä hieman tyypikkäämpi mustavalkea poika vei voiton.

Sain muuten eilen vihdoin aikaiseksi laittaa kotisivuja vähän kuntoon. Naaraat-sivu on nyt ajan tasalla, seuraavaksi pitäisi käydä urosten sivun kimppuun. Sitä ennen pitäisi kuitenkin raapia kasaan Karvacorner seuraavaan Sajam-lehteen. Jossain vaiheessa pitäisi kai käydä päivätöissä ja nukkuakin.

Vierailulla Fercatin kissalassa

Kävimme sunnuntaina kyläilemässä Fermien luona, heillä on siellä kahdella naaraalla pienet pennut, Kiaralla yksi ainokainen kilpikonnanaamio balineesi, ja Siirillä kaksi lapsosta, valkoinen siamilainen poika, ja valkoinen balineesityttö. Valkoinen balineesityttö jää kotiin, jos se vain pysyy kasvatustasoisena, kaksi muuta etsivät vielä omaa kotia. Kaikki kolme olivat varsin hurmaavia, todistusaineistoa ohessa.

Etualalla valkoinen simskupoika.

Poseeraminen on haukotuttavaa hommaa, tuumi poju.

Arvaatte varmaan, että olin aivan myyty tästä pikku kilpparista. Minusta kilppariväriset kissat ovat vaan niiiin ihania, oli rotu mikä hyvänsä.

Viimeisessä kuvassa neiti kilpparikin kertoo mielipiteensä kuvauksesta ;-)

Ai miten niin on pentukuume? Seuraava pentue on jo kovasti suunnitteilla, Ranskan-tuonnillani Taimilla kun on vihdoin suomalainen rekkarinumero. Toivotaan nyt vaan kovasti että kaikki menisi hyvin. Pentuehan syntyy tiiviissä yhteistyössä Akoyan-kissalan kanssa, vaikka pennut nyt sitten minun kasvattajanimelleni tulevatkin. Jos nyt kaikki menee hyvin, niin luvassa on itämaisvariantteja, ehkä myös siamilaisia. Kaikki perusvärit mahdollisia, luultavimmin yksivärisenä, punaiset pennut lienevät kylläkin (haamu)kuvioltaan täplikkäitä. Mutta ennen kuin voi alkaa enemmän haaveilla, pitäisi saada kolli kylään Turun seutuville ja tyttö astutettua...

Lara vetelee sikeitä päivän koitoksen jälkeen

Meillä on ollut tänään illalla tosi rauhallista. Siis kissoilla. Me ihmiset olemme sen sijaan huhkineet vähän tavallista tarkemman siivouksen parissa, kun alkoi taas tuntua että hukumme kissankarvoihin.

Laran mielipiteen siivouksen kiinnostavuudesta näette tässä alla:

(Harmi muuten kun salama vääristää värejä, oikeasti Laran väri on melko lämmin suklaa, ei tuollainen ihme harmaa...) No, oikeasti Laraa taisi väsyttää tämän aamun esiintyminen Faunattaressa Jumbossa. Yleisöä nimittäin riitti, emäntäkin pääsi puhumaan suu vaahdossa sekä itämaisista pitkäkarvoista että vähän muistakin saman kategorian roduista. Lara otti esiintymisen suhteellisen tyynesti kevythäkissä, välillä otin sen syliin jotta sitä sai silittää, mutta pääosin se oli kevythäkissä, jossa se viihtyi tällä kertaa paremmin. Samaan aikaan esiintymässä oli myös Katariinan Kuku (kaneli itämainen pitkäkarva), joka esiintyi hienosti valjaissa. Paha vaan, että Laran mielestä Kuku, joka olisi innokkaasti tehnyt tuttavuutta, oli ihan yäk, eli Lara sähisi jos Kuku tuli liian lähelle. Kokonaisuutena meni kuitenkin hyvin, kun työnjako oli, että Laraa sai ihailla vähän kauempaa ja Kukua rapsuttaa. Vasta aivan parituntisen loppupäässä molempia kissoja alkoi selvästi jo esiintyminen kyllästyttää, mutta onneksi Merja sitten ilmaantui paikalle siamilaisensa kanssa.

Huomenna mennään katsomaan pentuja Fercatin kissalaan! Muutenkin on kasvattajilla nyt aika mukavasti pentuja varattavissa, jänniä värejä ja karvanpituuksia joka makuun. Käykää kurkkimassa http://www.bajava.net/pentueet.html

Iiris vihdoin ja viimein ja lauantaina Jumboon

Sainpahan vihdoin aikaiseksi siirtää pari viikkoa sitten sijoitustytöstäni Iiriksestä räpsityt kuvat myös tänne. Hiljaa hyvä tulee. Muutama kuva lisää löytyy täältä: http://picasaweb.google.com/svalkiai/SkazkiNinelIiris# eli tein Iirikselle oman albumin.

Kuten kuvista näkyy, Iiriksellä on todelliset kissanpäivät kotinsa terassilla. Mutta kyllä meillä kotonakin osataan. Iiriksen esiäiti Maija on saanut uuden lempinimen, Kerrostalokyylä. Sen uusi lempiharrastus on istua lasitetulla parvekkeella kyttäämässä liikettä pihalla. Tero törmäsi tuossa yhtenä päivänä vastapäiseen naapuriin, joka kertoi hänellä ja lapsenlapsilla olleen todella hauskaa päivänä muutamana, kun he pihalla palloa pelatessaan olivat sattuneet katsahtamaan ylöspäin ja huomanneet kolmannessa kerroksessa innokkaan yleisön. Maija oli seurannut katseellaan palloa tiiviisti kuin tennismatsissa ikään, ja kun pallo oli välillä kadonnut "parvekelipan" alle, oli Maija yrittänyt kuikkia, minne se hävisi.

Laran kanssa menemme lauantaina klo 10-12 kauppakeskus Jumbon Faunattareen mannekiiniksi. Tarkoitus on siis esitellä neloskategorian kissoja, paikalle tulee toki muitakin, kokonaisuudessaan tapahtuma kesto on klo 10-17, mutta minä lupauduin tuomaan itämaisen pitkäkarvan aamusella näytille. Saapa nähdä miten se sujuu, Lara ei ole tuollaisessa tilanteessa koskaan ollut, vaikka kotona se rakastaakin esiintymistä.

Ranskasta jo joulukuussa tuodulla Taimilla on nyt sitten vihdoin viimein suomalainen rekkarinumero! Syy oli tällä kertaa täysin Ranskan päässä, Kissaliiton ja rotukirjaajan toiminta oli esimerkillisen nopeaa. Nyt siis tosissaan suunnitellaan astutusta, joka toivottavasti toteutuu mahdollisimman pian. Uusi Skazki-pentue siis odotettavissa Turun seudulla syksyllä. Näillä näkymin suunnitelmissa on varianttipentue, tarkemmin kerron jahka suunnitelmat alkavat muuttua todellisuudeksi.

Leon pentuja varattavissa ja BaJaVan kesätapaaminen

Tulipa vietettyä todella mukava iltapäivä Karjaalla BaJaVan kesätapaamisessa grilliruokaa syöden ja toisten kissaihmisten kanssa jutellen. Kyllä voisivat vaan BaJaVan jäsenet laajemminkin tulla mukaan ensi vuonna, nyt siellä oli lähinnä hallitus muutamalla muulla vahvistettuna. Oli meitä kuitenkin enemmän kuin viime vuonna, eli oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Samalla reissulla tuli tietenkin myös ihasteltua kissoja. Emäntämme Leenan luona näin muiden muassa iki-ihanan Leon (Skazki Isidor), joka on yksi maailman lutuisimpia kissoja vaikka itse kasvattajana sanonkin.

Ja kotimatkalla poikkesimme Siuntion puolella, katsomassa Leon ja Mesiksen pentuja Ftres-kissalassa. Kaikki pennut etsivät vielä omaa kotia, yksi lienee jäämässä emonsa iloksi, mutta neljä reipasta kissanalkua olisi vielä omaa syliä vailla. Pennut olivat mukavia luonteeltaan ja varsin suloisia kaikki! Oma suosikkini oli ruskea ticked tabby Anoya, mutta eivätpä nuo muutkaan yhtään hullumman näköisiä ole! Kuten aina, vilkkaita pentuja ei ollut mitenkään helppo kuvata, mutta ohessa nyt muutama onnistunein otos:

Toinen punatabbynaamio siamilaispojista, älkää vaan kysykö kumpi!

Ja tässä sama pentu vähän toisesta kulmasta.

Suklaakilpikonnanaamio balineesineiti Daisy. Kasvattajan ottamissa kuvissa se näyttää melkeinpä kilpikonnanaamiolta, mutta nyt kun näin sen itse, veikkaisin kuitenkin suklaakilpikonnanaamiota, vaikka en mikään naamiokissojen paras asiantuntija olekaan.

Lindsay on ruskeatäplikäs itämainen pitkäkarva, kuten kuvasta näkyy, hyvin tumma sävyltään, tummimmat karvat ovat käytännössä mustia.

Pentujen ruokahetki, mukana myös emo-Mesis (0ikealla).

Valpas katse raapimapuun päältä.

Leenan luona oli myös pakko räpsäistä pari kuvaa pentujen isästä Leosta, salamalla nyt kuvat ovat aina vähän sinne päin, mutta on se lutunen!