Iiriksen kuulumisia

Kävin tänään taas vaihteeksi sijoitustyttöäni Iiristä katsomassa. Suloinen oli, kuinkas muuten, ja kasvanut kovasti. Pitää kai alkaa vihdoin tosissaan miettiä sille kollia. Vielä se ei onneksi juokse. Otin siitä aika paljon kuvia, sillä isäntäväki on verkottanut terassin, joka on todellinen pikkukissan puuhamaa: pihapuussa juoksentelee orava, jota Iiris tuijottaa aivan hypnotisoituna, ja lisäksi terassilla pyörii kärpäsiä, joita on kiva jahdata. Omat kuvat koetan vihdoin lähipäivinä siirtää koneelle, mutta sitä ennen muutama Iiriksen isäntäväen ottama kuva:

Alla olevassa kuvassa myös Iiriksen paras kaveri Elvis, cremehopeatäplikäs itämainen lyhytkarva.

Iiriksen poseeraus verkon takaa:

Tuontikissojen suhteen muuten asiat ovat VIHDOIN edenneet, eli sainpa vihdoin, peräti SEITSEMÄN kuukauden odotuksen jälkeen, Taimin rekkarin Ranskasta! Uskomattoman hidasta toimintaa siellä päässä. Nyt vaan ei auta muu kuin toivoa ja rukoilla, että Kissaliitto käsittelisi rekisteröintihakemuksen nopeasti. Tyttö kun on jo yli vuoden vanha, ja on juossut varsin tiuhaan tahtiin puolivuotiaasta lähtien.

Sen sijaan jouduin tällä viikolla perumaan Siegfriedin suunnitellun ensiesiintymisen Surokin näyttelyssä. Enpä ole saanut sen rekkaria vieläkään Sveitsistä, niin milläs menet näyttelyyn? Asian piti mukamas olla vain transferia vailla, mutta näköjään siinäkin kestää. No, onneksi kyseinen kisulainen on Fife-rekisterissä, eli sen rekkaaminen Suomeen on ihan läpihuutojuttu jahka rekkarin nyt ensin toivottavasti pian saan. Toivotaan vaan, ettei sen kanssa asiat veny niin kamalasti kuin Taimin kanssa!

Surokin näyttelyssä olenkin sitten pienemmällä kokoonpanolla kuin sataan vuoteen (noin). Lauantaina häärään ilman kissaa assarina, sunnuntaina paikalla on sitten Iiris, ja minä assarina. Siinä se...

Nexun poseeraus

Sain niin huippuhienon poseerauskuvan Nexusta Janilta, että pakko julkaista se täälläkin, kuvaajan luvalla tietty (http://www.studiofotokatti.fi/).

Nexu on kuin kopio emostaan, kuviota lukuunottamatta. Paitsi Laralla ei tainnut olla tuossa iässä (reilut 6 kk) olla edes tuon vertaa häntää. Nexuhan asustelee täällä: http://temppukissat.blogspot.com/ , kasvattaja on aikamoisen ylpeä pikku oravasta :)

Blogi on ollut aika lailla kesäteloilla, mutta koetetaanpa nyt kertoa hieman kuulumisiakin. Itse olen kuvaillut tosi laiskasti, mutta tänään tuli räiskittyä muutama kuva kissojen ja vauvan kohtaamisesta. Kummipoikamme Verneri, 6 kk, kävi nimittäin pikaisesti kylässä. Vauvan ja kissojen kiinnostus toisiinsa oli molemminpuolista. Dina ja Maija luovuttivat aika nopeasti, mutta Lara tunki aivan vauvaan kiinni - sillä seurauksella, että Verneri sai napattua hetkeksi oikein kunnon otteen turkista. Hölmistynyt Lara väisti kauemmaksi ehkä noin viideksi minuutiksi, mutta sitten uteliaisuus voitti, ja taas se oli nuuhkimassa Verneriä, mutta nyt minä olin valppaampi ja menin väliin, ennen kuin pieni käsi heilahti. Koetan lähipäivinä laittaa tännekin jonkun kuvan, jos onnistuivat, tuohon Janin hienon kuvan viereen ei oikein ilkeä laittaa omia räiskäisyjään.

Nyt kun minulla tosiaan on pitkästä aikaa kunnon kesäloma, niin olisin aivan pulassa ilman luotettavia kissanhoitajiani. Olemme reissanneet sekä lähelle (mm. Sipooseen saarimökille ja Järvenpäähän piknikille, muun muassa) että kauas, Pietarissa olimme viime viikolla. Yllättävän vähän tällä kertaa näkyi siellä irtokissoja, ja nekin näkemämme olivat selvästi jonkun lemmikkejä, sen verran hyväkuntoisen näköisiä ne olivat.

Omista kissoista sen verran, että Maijasta on tullut "vanhuudenhöperö". Ei nyt siis ihan oikeasti, sehän täyttää vasta 5 vuotta syksyllä, mutta jotenkin se on pehmentynyt. Se puskee jopa Teroa, ja saa epämaijamaisia hellyydenpuuskia paljon entistä useammin. Maija on myös oppinut, että varmin keino saada laiska emäntä leikkimään sen kanssa, on tulla sanomaan kovalla äänellä "MAU" korvan juureen, juuri kun emäntä yrittää tehdä jotain hyödyllistä tietokoneella (eli yleensä roikkuu naamakirjassa tai joskus sentään yrittää laittaa sähköpostia kavereillekin). Maijalle ei kelpaa sitten mikä tahansa lelu: joko sille pitää antaa pehmolelu, joka löytyy pian hukutettuna vesikuppiin tai muuta mukavaa, tai sitten pitää kaivaa esille huiska.

Larasta saisi varmaan muuten hyvän temppukissan, kun se on niin ahne, mutta en ole vielä löytänyt sellaista kissannamia, jota se söisi! Siis sehän syö leivänmurusetkin pöydän alta, mutta jos sille yrittää tarjota jotain kissanminttunappeja, tai maitonappeja, vitamiiniraksuja ym. ym. niin se ei syö niitä! Vinkkejä vastaanotetaan...

Dina on oma itsensä, kämpän kruunaamaton kuningatar. Mitä nyt useimmiten aamuisin sillä iskee välillä kauhea vauvatuskohtaus, 9-vuotias oci käyttäytyy kuin sillä olisi ikää korkeintaan 9 viikkoa ja minä olisin sen mamma. Kehräystä, leipomista, ja aivan hassulla äänellä juttelemista, sitä ääntä Dina käyttää vain kiehnätessään. Sitä pitäisi joskus nauhoittaa, ei sitä kukaan usko isosta kissasta lähteväksi jos ei kuule :-)

Lomailukuulumisia

Saatiin viikko sitten anoppikokelaan auto viikoksi lainaan, ja kyllä me normaalisti autottomat olemmekin sitten autoilleet oikein kunnolla, viikossa kilometrejä kertyi reilut tuhat. Minä ajan, tuo toinen kortiton lukee karttaa, ihan hyvä työnjako. Ajelu alkoi kissaisissa merkeissä, kun käytiin Nummi-Pusulassa erään kasvattajan mökillä pentuja katsomassa. Suloisia olivat! Minulle on nyt varattu suklaa lyhytkarvapoika, jota sijoituskoti jo malttamattomana odottaa. Vielä kuitenkin täytyy rokotusten mennä hyvin ennen kuin päästään luovutuksesta sopimaan. Yritin ottaa kuvia, mutta mökissä oli niin hämärää ja pennut vilkkaalla tuulella, joten täytynee odotella kunnes kasvattaja saa otettua uusia.

Muuten tuli sitten käytyä sukuloimassa, Terhi hoiti kissoja sillä välin. Eipä hänellä tainnut liiemmin hommia olla, kun helle teki täälläkin kuulemma kissat aika lötköiksi. Dina ja Maija ovat jopa hoikistuneet jonkin verran, kun enää ei ole pentumuonia varastettavaksi. Lara sen sijaan on rotevoitunut ja muutenkin kasvanut, ei siitä jättikissaa tule koskaan, mutta kiva todeta jälleen kerran että nuori naaras voi kasvaa vielä pentueen jälkeenkin.

Dinalla on turkki vaihteeksi niin hyvässä kunnossa, että uskaltauduin ilmoittamaan sen Ruuhkan näyttelyyn loppukesällä yhdeksi päiväksi. Olisi ehkä pitänyt ilmoittaa se Surokin näyttelyyn myös, mutta jahkailin liian kauan, tilaisuus meni jo. Jonkinlaisella kokoonpanolla kuitenkin molemmissa elokuun näyttelyissä minä ja kissani olemme. Tica-näyttelyyn houkuteltiin mutten halua stressata kissojani liikaa, joten se jää väliin.

Maija, tuo höperö valkokirjokilpparimme, on aika jännä kissa: välillä tuntuu, ettei se ihmisistä piittaa tuon taivaallista, mutta kyllä sillä oli tainnut ikävä olla. Eilisiltana palasimme reissusta, no, Maijalla on vähän hitaat piuhat, tänään aamulla se meinasi mennä aamiaista syödessäni solmuun kun sen piti kehrätä ja puskea melkein kuperkeikkaa melkein kuin Tyyne-tyttärensä ikään.

Laran kanssa ne tuossa paahtavat iltarallia. Sitä ennen Maija tuli vonkumaan tähän tietsikan viereen - sen kanssa piti leikkiä. Maijalla on hyvin kuuluva ääni, silloin kun se on jotain vailla.

Blogi osittaiselle kesälomalle ja kommenteista

Älkää pelästykö, te harvalukuiset mutta sitkeät lukijani! Kokonaan en bloggausta lopeta, mutta minulla alkoi juuri ensimmäinen kunnon kesäloma kahteen vuoteen, joten koneen ääressä en luultavimmin ole niin usein kuin normaalisti.

Osittain tuon takia laitoin myös kommenttien moderoinnin päälle. Eli yhä tosi mielelläni otan kommenttejanne vastaan, mutta ne näkyvät sivuilla vasta kun olen jossain välissä ehtinyt ne itse lukea. Toinen syy tähän on se, että sain eilen varsin ikävään sävyyn kirjoitetun kommentin, jonka pienen pähkäilyn jälkeen päädyin poistamaan. Sain ämpärillisen aikamoista tekstiä niskaani, ja kaiken lisäksi vaikuttaa siltä, että nimimerkillä esiintynyt kirjoittaja on mitä suurimmalla todennäköisyydellä erehtynyt henkilöstä, eli haukkui väärää puuta.

Otan kyllä kritiikkiäkin vastaan, en todellakaan väitä että olisin täydellinen ihminen ja varmasti olen kasvatuksessanikin joskus tehnyt virheitä tai sellaisia valintoja, joita voi arvostella, mutta jos jollain on jotain noin negatiivista sanottavaa, niin toivoisin kyllä yhteydenottoa joko sähköpostitse tai puhelimitse, kumpikaan niistä ei ole salainen. Se olisi aikuismaisempi tapa hoitaa mahdolliset erimielisyydet kuin kirjoittaa nimettömänä ikävänsävyinen kommentti blogiin.

Pari kuvaa vielä tännekin

Näitä on eräässä muussa paikassa jo ollutkin näytillä, mutta pari kuvaa vielä tännekin vajaan parin viikon takaiselta Sveitsin reissulta. Ensimmäisenä oma kasvattini, Wynny eli Skazki Iowyn Illusia, OSH b 25. Skazki Isidorin (Leo) ja Illarionin (Pele) täyssisko muuten. Tosi suloinen luonne, aivan kuten veljensäkin! Wynnyllä on tällä hetkellä neljä pentua, mutta niistä en saanut kunnollisia kuvia, valitettavasti.

Sitten Siegfriedin eli uuden sijoituskollini emo Chat de Nacre's Caramelita, OLH h 24. Maijan pojantytär, sen isä on aikoinaan Ranskaan lähtenyt Skazki Gerasim, OLH d 24. Jotain siinä on samaa kuin esiäidissään Ninnissä, jos ei muuta niin väri ;-)

Ja viimeisenä minun ottamistani kuvista se parhaiten onnistunut. Siegfriedin omassa blogissa on paljon parempia, jotka on otettu jo uudessa kodissa Tampereella, mutta pitää nyt yksi omakin otos tänne läiskäistä.

Kollien määrä sen kuin lisääntyy... tosin minulla ei taida olla itselläni kaikille sopivaa tyttöä, mutta toisaalta luotan siihen että kysyntää on, siitoskolleista kun on ollut aina krooninen pula ainakin siitä asti kun minä olen kasvattanut, ja varmaan kauemminkin. Olen nimittäin löytänyt oikein mukavalta vaikuttavan sijoituskodin suklaa lyhytkarvapojalle, josta ilmoittelin täälläkin. Lopullisesti asia ratkennee sunnuntaina, kun menen pojua katsomaan.

Niin on minulla toinenkin tosi söpö kollipoika

Sainpa pitkästä aikaa terveisiä Turusta eli Maksin (Skazki Maksim, OLH c) sijoituskodista. Maksi on siis lila itämainen pitkäkarva, Tyynen ja Peten pentueesta (Skazki M-pentue). Aion lähiaikoina otattaa siitä testit ja hakea Ruuhkan näyttelystä siitoshyväksynnän, joten kiinnostuneiden tyttökissojen kyselyjä otetaan vastaan. Alla muutama sijoituskodin ottama kuva, Maksi siis tuo yksivärinen ;) Poika on minusta kehittynyt kivaan suuntaan, silmien väriä lukuunottamatta, huomattavasti vihreämmät saisivat olla.

Minulla on uusi kolli ja kollilla oma blogi

Siirsin eilen vihdoin Sveitsin-reissun kuvat koneelle. Kissakuvat eivät ole kovin tasokkaita, mutta koetan jossain vaiheessa pari tänne laittaa. Sitä inspiraatiota tai oikeammin sopivaa vapaata hetkeä odotellessa mainostan nyt uutta pojuani, joka siis asuu sijoituskodissa. Koetan lähiaikoina saada siitä infoa myös kotisivuilleni. Kyseessä on siis Sveitsin-tuonti, punatäplikäs itämainen pitkäkarva Shilby Line's Sambal Oleg, uudelta kutsumanimeltään Siegfried. Se kantaa varmuudella diluutiota ja suklaata (vanhemmat OLH e 25 ja OLH h 24), jos sattuu olemaan tuuria matkassa niin myös klassista ja kanelia (mutta näitä siis vain tuurilla, molempia löytyy sukutaulusta kyllä).

Siegfriedillä on oma blogi, käykääpä katsomassa ensikuvia uudesta kodista sieltä: http://sillisiegfried.blogspot.com/

Itse olen varsin tyytyväinen tuontiini yhä, ja toivon peukut ja varpaatkin ristissä, että tällä kertaa kaikki sujuisi hyvin. Poju on varsin kivannäköinen, toki korvia saisi olla enemmän mutta niinhän pitkäkarvoilla aina. Annan sitä kyllä 1-2 ulkopuolisen käyttöön jos se vaan pysyy siistinä, katsotaan, eka tavoite kun nyt on, että poju pysyy terveenä ja hengissä... ai miten niin minulla on tuonneista huonoja kokemuksia?