M-pentue reilut 2 viikkoa

Näin pienten pentujen kuvaaminen on kyllä vaikeaa! Ovat toisaalta niin pieniä palleroita, ja toisaalta vauhti lisääntyy päivä päivältä... Yllä nyt kumminkin kaikki kolme valkolaikkuista kaveria. Kaikki näyttävät yksivärisiltä (ei siis tabbyiltä) tässä vaiheessa, mutta punaisen (haamu)kuviota tässä arvuutellaan, ja mietin hieman että onko tuo lilakilppari täplikäs vai haamutäplikäs?

Pojat painivat :-)

Pentuja on jonkin verran kyselty, mutta varmoja varauksia suostun ottamaan vastaan vasta joskus joulun jälkeen. Punavalkeaa Miroslav-poikaa on kyselty tosi paljon, sitä en siksi viitsi edes laittaa mihinkään pentuvälityslistoille. Lilakilpikonnavalkea tyttö Milana on myös alustavasti varattu.

Lila pitkäkarvapoika Maksim etsii yhä kotia, samaten Marina, suklaakilpikonnavalkea tyttö. Marina on muuten oma suosikkini ihanan värinsä ansiosta. Sen näkisin mielelläni päätyvän kasvatukseen, vaikka ihan ehdoton edellytys tämä ei ole. Lupaavimmalta näyttää tällä hetkellä punavalkea poika, mutta en minä näin pienistä käy vannomaan mitään varmaa.

Kuvia kotia etsivistä kissaherroista

Tässä nyt muutama kuva kotia etsivistä kissoista. Yllä Dimi.

Kimba esittää salamavalossa kummituseläintä, oikeasti sillä on tietenkin siniset silmät kuten kaikilla siamilaisilla.

Kimba vähän toisesta kulmasta.

Ja vielä Dimi puuhkahäntineen.

Uutta kotia etsii

Sain eilen tiedon, että kaksi kasvattiani on uutta kotia vailla. Perheen elämäntilanne on muuttunut, eikä kissoille riitä tarpeeksi aikaa :-( Molemmat kissat ovat neljävuotiaita leikattuja poikia.

Kimba on suklaatabbynaamio siamilainen, se on oikein reipas ja ystävällinen kissaherra.

Dimi on suklaatäplikäs itämainen pitkäkarva, upea puuhkahäntä! Dimi on hieman kaveriaan ujompi, mutta kun siihen tutustuu, niin se on varsinainen kehräysmoottori.

Lisätietoja ja omistajien yhteystiedot saa minun kauttani - sanaa saa myös laittaa kiertämään. Olisi toki hienoa, jos pojat päätyisivät samaan kotiin, mutta aivan ehdoton edellytys se ei ole.

Koetan kaivella kuvia koneelta jahka ehdin.

Hyvinkäällä pennut voivat hyvin, menen lauantaina katsomaan. Laralla alkaa kotona olla jo varsin muhkea maha, laskettuun aikaan on kolme viikkoa...

M-pentue 1 viikko

Kävin eilen Hyvinkäällä katsomassa M-pentuja ja Tyyneä. Tyyne on tosi pirteä ja hyväkuntoinen emo, pennut ovat kasvaneet todella hyvin ja tasaisesti. Suklaakilpikonnavalkea tyttö pitää vielä silmiä kiinni, muilla on jo silmät auki. Ylempänä kuvassa koko poppoo.

Tässä ylempänä olevassa kuvassa poikapennut emonsa kanssa. Lila poika on varma pitkäkarva, punavalkea poika sen sijaan lähes satavarmasti variantti.

Tässä kuvassa yllä kaikki pennut. Tyttöjen karvanpituudesta on vähän vaikeampi sanoa kuin poikien. Epäilen valitettavasti hyvin vahvasti, että lilakilpikonna(täplikäs?) bicolour tyttö on variantti eli lyhytkarva... Suklaakilpikonnavalkoisesta en ole ihan varma. Tällä hetkellä veikkaisin, että variantti, mutta turkki toisaalta tuntuu hieman silkkisemmältä kuin siskolla, eli pientä toivoa vielä elätän, että ehkä se sittenkin saattaa vielä pitkäkarvaksi paljastua. Muutaman viikon päästä olen toivottavasti paljon viisaampi.

Vielä oli pakko laittaa yksi kuva tuosta isosta lila mönkeröstä kasan päällimmäisenä. Se on nähtävästi päättänyt kasvaa yhtä isoksi kollinjötkäleeksi kuin isänsä...

Tämä viimeinen kuva oli pakko laittaa ihan vaan siksi, että näkyy tuon lilakilpparin ihana väritys :-)

Kotona muuten Laralla on jo aikamoisen söpö masu! Laskettu aika on 1.1.

M-pentueesta ensimmäiset kuvat

Alle vuorokauden vanhat pennut, kaikki kuvat Leena & Jari:

Kaikki laikukkaat:

Lilakin päässyt kuvaan:

Toisella kilpparilla ja lilalla on väärä suunta...:

Tyynen ja Peten Skazki M-pentue syntyi

Tänään vihdoin ja viimein, 68. tiineyspäivänä Tyyne päätti päästää sekä minut että sijoituskotinsa piinasta. Viime päivät olin käytännössä leiriytynyt Hyvinkäällä, mitä nyt kävin välillä töissä ja sen ajan olin kuin tulisilla hiilillä, onneksi onnistuimme järjestämään Tyynelle "päivystävien kätilöiden" vahtivuorot...

Kun synnytys lopulta käynnistyi, se sujui melko helposti. Ensimmäinen pentu oli tiukimmassa kuten yleensä, loput tulivat helpommin. Yhteensä meni varsinaiseen synnytysvaiheeseen vain reilut kolme tuntia, mutta kyllä sitä odotettiinkin, jo sunnuntainahan Tyyne alkoi antaa ensimmäisiä merkkejä synnytyksestä, ja nyt siis eletään perjantaina.

Kuvia otti Leenan mies Jari, meikä-kätilö unohti kameran kotiin... no, saatte kyllä kuvia kunhan ehdimme. Kaikki pennut ovat itämaisia lyhyt- tai pitkäkarvoja.

ALUSTAVAT arviot väreistä ja sukupuolista: lilakilpikonna bicolour tyttö, paino 93 g, lila poika, 113 g, punainen bicolour poika, 105 g, ja viimeisenä syntyi suklaakilpikonna bicolour tyttö, 103 g. Peräti kolme valkolaikkua siis tällä kertaa, ja varsinkin lilakilpparivalkoisessa on valkoista tosi hyvin, muissakin näyttäisi olevan tarpeeksi. En uskalla vielä sanoa onko joku kuvioltaan ticked tabby tai täplikäs, yksivärisiltä näyttivät märkinä kaikki, mutta sehän voi hämätä.

Karvanpituuksistakaan en uskalla tässä vaiheessa vannoa. Punavalkea poika näytti äkkisilmäyksellä lyhytkarvaisimmalta, mutta mene tiedä. Muutaman viikon päästä vasta uskallan sanoa varmemmin vähän kaikesta. Nyt vain toivon, että kaikki alkaisi sujua hyvin!

Tyyne ja lumimyrsky

Kävin Hyvinkäällä Tyyneä katsomassa. Mukava reissu muuten, mutta pois en meinannut enää päästäkään, oli sellainen lumimyräkkä että junat lievästi sanoen takkuilivat. Kotimatkassa meni yli pari tuntia kaikkien kommellusten jälkeen.


Tyynen masu on laskeutunut ja kun masua tunnusteli, kävi melkoinen jytinä. Ihan päivänä minä hyvänsä nyt tapahtuu. Kuvia oli lähes mahdoton ottaa, kun rouva vaan halusi puskea tai istua sylissä. Ainoastaan yhden edes sinnepäin sain räpsäistyä.