Nexun poseeraus

Sain niin huippuhienon poseerauskuvan Nexusta Janilta, että pakko julkaista se täälläkin, kuvaajan luvalla tietty (http://www.studiofotokatti.fi/).

Nexu on kuin kopio emostaan, kuviota lukuunottamatta. Paitsi Laralla ei tainnut olla tuossa iässä (reilut 6 kk) olla edes tuon vertaa häntää. Nexuhan asustelee täällä: http://temppukissat.blogspot.com/ , kasvattaja on aikamoisen ylpeä pikku oravasta :)

Blogi on ollut aika lailla kesäteloilla, mutta koetetaanpa nyt kertoa hieman kuulumisiakin. Itse olen kuvaillut tosi laiskasti, mutta tänään tuli räiskittyä muutama kuva kissojen ja vauvan kohtaamisesta. Kummipoikamme Verneri, 6 kk, kävi nimittäin pikaisesti kylässä. Vauvan ja kissojen kiinnostus toisiinsa oli molemminpuolista. Dina ja Maija luovuttivat aika nopeasti, mutta Lara tunki aivan vauvaan kiinni - sillä seurauksella, että Verneri sai napattua hetkeksi oikein kunnon otteen turkista. Hölmistynyt Lara väisti kauemmaksi ehkä noin viideksi minuutiksi, mutta sitten uteliaisuus voitti, ja taas se oli nuuhkimassa Verneriä, mutta nyt minä olin valppaampi ja menin väliin, ennen kuin pieni käsi heilahti. Koetan lähipäivinä laittaa tännekin jonkun kuvan, jos onnistuivat, tuohon Janin hienon kuvan viereen ei oikein ilkeä laittaa omia räiskäisyjään.

Nyt kun minulla tosiaan on pitkästä aikaa kunnon kesäloma, niin olisin aivan pulassa ilman luotettavia kissanhoitajiani. Olemme reissanneet sekä lähelle (mm. Sipooseen saarimökille ja Järvenpäähän piknikille, muun muassa) että kauas, Pietarissa olimme viime viikolla. Yllättävän vähän tällä kertaa näkyi siellä irtokissoja, ja nekin näkemämme olivat selvästi jonkun lemmikkejä, sen verran hyväkuntoisen näköisiä ne olivat.

Omista kissoista sen verran, että Maijasta on tullut "vanhuudenhöperö". Ei nyt siis ihan oikeasti, sehän täyttää vasta 5 vuotta syksyllä, mutta jotenkin se on pehmentynyt. Se puskee jopa Teroa, ja saa epämaijamaisia hellyydenpuuskia paljon entistä useammin. Maija on myös oppinut, että varmin keino saada laiska emäntä leikkimään sen kanssa, on tulla sanomaan kovalla äänellä "MAU" korvan juureen, juuri kun emäntä yrittää tehdä jotain hyödyllistä tietokoneella (eli yleensä roikkuu naamakirjassa tai joskus sentään yrittää laittaa sähköpostia kavereillekin). Maijalle ei kelpaa sitten mikä tahansa lelu: joko sille pitää antaa pehmolelu, joka löytyy pian hukutettuna vesikuppiin tai muuta mukavaa, tai sitten pitää kaivaa esille huiska.

Larasta saisi varmaan muuten hyvän temppukissan, kun se on niin ahne, mutta en ole vielä löytänyt sellaista kissannamia, jota se söisi! Siis sehän syö leivänmurusetkin pöydän alta, mutta jos sille yrittää tarjota jotain kissanminttunappeja, tai maitonappeja, vitamiiniraksuja ym. ym. niin se ei syö niitä! Vinkkejä vastaanotetaan...

Dina on oma itsensä, kämpän kruunaamaton kuningatar. Mitä nyt useimmiten aamuisin sillä iskee välillä kauhea vauvatuskohtaus, 9-vuotias oci käyttäytyy kuin sillä olisi ikää korkeintaan 9 viikkoa ja minä olisin sen mamma. Kehräystä, leipomista, ja aivan hassulla äänellä juttelemista, sitä ääntä Dina käyttää vain kiehnätessään. Sitä pitäisi joskus nauhoittaa, ei sitä kukaan usko isosta kissasta lähteväksi jos ei kuule :-)