Winski ja Olga

Sain Winskin (Skazki Belgarath) kodilta jokusen kuvan reilu viikko sitten. Poika on edelleen ehkä pentueen komein minusta. Mitä mieltä olette väristä, tumma suklaa vai vaalea ruskea? Suklaatäplikkäänä minä sen rekisteröin...

Olen pikku hiljaa viilailemassa kotisivuja vähän paremmin ajan tasalle. Tänään lisäsin vihdoin ja viimein Olgan naaraisiin. Sillehän on suunnitteilla pennut joskus ensi talvena, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin sulho on Yazoo Kwame (OLH n 25), joka asustelee Annan luona kuten Olgakin.

Qamar varattu ja terveiset Ninniltä

Olin tänään sopinut treffit Qamarin kyselijöiden kanssa sen sijoituskotiin, ja poju taisi hurmata itselleen uuden kodin jo vierailun ensi minuuteilla. Se nimittäin suostui esittelemään myös sylikissapuoltaan - joskin ennen vierailun päättymistä he näkivät myös sen riehuvan riiviöpuolen, eli ei ainakaan pitäisi pystyä väittämään, että olisin myymässä "sikaa säkissä". Poika lähtee ihan lemmikiksi, mutta tärkeintähän on aina hyvä koti, ja sellaiseen se on ehdottomasti muuttamassa ensi viikolla! Kuvaukseen en tällä kertaa keskittynyt (kuten ei Qamarkaan ;), joten vain yksi räpsäys, vasemmalla Iiris, oikealla Qamar.

Alkuviikosta kävin Itä-Suomessa, mm. Mikkelissä pitkästä aikaa koko kasvatukseni kantanaarasta Ninniä (CH Gas-Giant's Dione, OLH h 24), suklaakilpikonnatäplikästä itämaista pitkäkarvaa katsomassa. Ensin kuitenkin pari kuvaa sen maatiaiskissakavereista. Ensin Manu, alias "Paksu Poika". Manu tykkäisi kyllä Ninnistäkin, ainakin leikkiseurana, Ninni ei niinkään Manusta, vaan pitää sen kovassa kurissa. Manu on vaikuttavan kokoinen herra, hieman on ylipainoakin mutta ei kuitenkaan niin hirmuisesti, aika paljon tuosta massasta on ihan tiukkaa lihasta!

Ninnin bestis tätä nykyä on maatiaisneiti Miki, vähän ujo mutta kovin viehko!

Niin ja tietenkin piti kuvata pikkurouvaa itseään! Ninni täytti hiljattain 10 vuotta, mutta ikä ei vielä yhtään paina. Ninnula oli aivan oma itsensä - aluksi ujosteli, mutta pian jo kehräsi äänekkäästi ja puski minua. Sillä on myös yhä huvittava tapa heittäytyä palveltavaksi - kun me emännän kanssa istuimme keittiössä, kuului makuuhuoneesta vaativaa ulinaa - Ninniä piti välillä käydä leikittämässä ja rapsuttamassa siellä, ei puhettakaan että hänen vaativuutensa viitsisi itse tulla etsimään seuraa keittiöstä asti!

Ninnillä on yhä hätkähdyttävän vihreät silmät, ja oikean vanhan liiton javaneesiturkki. Sen kaukainen jälkeläinen Lara jos joskus vielä kasvattaa tuollaisen, niin halkean onnesta. Toistaiseksi vasta elättelen haavetta että jospa syksyllä Lara vähän tuuheamman turkin kasvattaisi.

Ninni nyt ei rehellisyyden nimissä ollut edes nuorena mikään supertyypikäs, mutta sen parhaita puolia toki soisi näkevänsä yhä nuoremmissakin pitkäkarvoissa, eli tuota upeaa silmien väriä ja turkin laatua ei tosiaankaan kaikilla ole!

Ninni on ainoa omassa kodissani asunut kissani, jolle olen joutunut etsimään aikuisena uuden kodin, aika haikeilla mielin Mikkelistä lähdin...

Kollikuvia edes tänne

Suklaa itämaispoikani sijoituskoti kuuli pyyntöni, eli tässä joitakin kuvia Martista (Cannonball Golden Dream, OSH b). Poika on puhdas lyhytkarva, mutta käytettävissä balineesi- tai pitkäkarvakasvatukseen muillekin. Se on jo reilun vuoden vanha, eli varmasti osaisi hommansa. Testit ovat kunnossa myös. Yksi tyttö sille jo olikin sovittu, mutta minusta riippumattomista syistä astutus on lykkääntynyt (toivottavasti ei kokonaan peruuntunut!), joten otan uusiakin kyselyjä vastaan. Sukutaulu löytyy kotisivuiltani.

Mitäs pidätte? Minusta aika kiva, ei mikään superextreme, mutta tasapainoisen näköinen kissa!

Muita kuulumisia: Qamarista on tullut viikon sisään peräti kolme kyselyä! Huomenna sille tulee katsojat, pitäkää peukkuja ja varpaitakin pystyssä, koti vaikuttaa todella erinomaiselta! Joskin täytyy myös sanoa, että eivät ne kaksi muutakaan kyselyä huonolta vaikuta ollenkaan, eli jo nyt on ihme jos ei poju viimein hurmaa itselleen omaa kotia!

Qamar etsii edelleen kotia ja pieni kollipäivitys

Kävin eilen katsomassa sijoituskodissa vielä kotia etsivää Qamar-pojua. Herra on edelleen mitä hurmaavin: hulluna ihmisten perään ja erittäin vilkas! Se etsii siis kotia, jossa olisi vähintään yksi kissa ennestään. Poikaa ei ollut ihan helppo kuvata, sen verran energinen se on, mutta tässä nyt muutama räpsäys (kuvia klikkaamalla ne näkee isompana).

Ensimmäisessä kuvassa poju esittelee hienoa sivuprofiiliaan.

Toisessa kuvassa näkyy hieno itämainen ilme.

Tässä kuvassa onnistutaan näyttämään juuri niin höntiltä pojankoltiaiselta, kuin mitä ollaankin
;-)

Poika on edelleen ikäisekseen iso, mutta myös erittäin elegantti. Soveltuu lemmikiksi perheeseen, joka ymmärtää itämaisen olevan aktiivinen kissa, mutta mitään esteitä ei ole myöskään käydä näyttelyssä, ja myös pitkäkarvakasvatukseen poika soveltuisi. Voisin siis edelleen myydä joko ihan lemmikiksi tai sitten sijoitussopimuksella. Toivottavasti se sopiva koti nyt ilmoittaisi itsestään!

Pitäisi saada kotisivutkin ajan tasalle kollien (ja toki naaraidenkin) osalta. Sivuilla olevat tiedot ovat hieman vanhentuneita... Siegfried eli Shilby Line's Sambal Oleg (OLH d 24), P-pentueeni isukki, on nyt leikattu. Siitä on toivottavasti tulossa kuitenkin isä Jalecat's-kissalan Isiksen pennuille!

Nuoria kolleja minulla on kasvamassa kaksi: Oskar (suklaanaamio siamilaisvariantti) ja Belgarion eli Olli (P-pentueesta suklaatäplikäs itämainen pitkäkarva). Oskarille lienee käyttöä luvassa, Belgarionista odotan kyselyjä...

Yksi kolli olisi valmiina kollin tehtäviin vaikka heti, suklaa itämainen lyhytkarva Martti eli Cannonball Golden Dream. Sille oli jo yksi pitkäkarvatyttö sovittuna, mutta minusta riippumattomista syistä astutus ei ole vielä toteutunut. Toivottavasti sitä nyt joku ehtisi käyttää, ennen kuin on pakko leikata! Se on kyllä jo reilun vuoden vanha, mutta käytös on pysynyt siistinä, joten toivotaan parasta! Minulta saa kuvia siitä (kotisivuilla oleva on aika vanha kuva jo), ja sijoituskoti lupaili ottaa uusiakin lähiaikoina...

Oskar Hyvinkäällä

Oltiinpa eilen Hyvinkäällä mekin :-) Tällä kertaa ei minun kasvateilleni tullut niin huikeaa menestystä, mutta taso oli erittäin kova, ja mieltä kyllä lämmitti, että paneelissa ja jopa kategoriavoittajina oli balineeseja ja variantteja! Itse olin ilmoittanut kaksi kissaa, sijoituspoikani Oskarin (SIA b var) ja sijoitustyttöni Polgaran (OLH h 24). Lisäksi oli tosi mukavaa nähdä omaa kasvattia Nexua, joka on nyt sitten virallisesti CH Skazki Nereida, ja Nexun kahta ihanaa pentua! Muutenkin oli kivaa olla kissanäyttelyssä pitkästä aikaa, minähän pidin oikeastaan koko kevään taukoa, kun kotona oli pieniä pentuja.

Polgarasta on kuvia täällä: http://luolaleijonanklaani.blogspot.com/2010/06/polgara-hyvinkaalla.html joten niitä en käy tässä toistamaan. Olin vaan siitä tosi ylpeä, se oli ihanan reipas ja luulen, että se vielä tunnisti minut, ainakin hyvin pitkämielisesti se suhtautui kasvattajalta saamiinsa pusuihin ;)

Oli myös erittäin kivaa nähdä Oskaria pitkästä aikaa! O-pentueestahan meni komea Oskar-poika sijoitukseen, viimeksi olin nähnyt sitä luovutuksen yhteydessä. Poika on edelleen nätti, kuten allaolevista kuvista voi todeta!

Oskarilla on edelleen erinomainen profiili, hyvä ilme ja todella hienon väriset silmät, tuomari-Edström totesi, että yhdet parhaista siamilaissilmistä koko sunnuntaina. Korvien asento on ok, mutta tokihan (kuten lähes aina) korvat voisivat olla tuomareiden mielestä isommat. Kiitoksia Hannalle kuvista! Laitoin muutaman lisäkuvan myös tänne eli loin Oskarille oman albumin:

http://picasaweb.google.com/svalkiai/SkazkiOskar#

Hain Oskarille siitoshyväksyntää, mikä on siis voimassa kunnes se täyttää vuoden eli 4.11. asti. Kiinnostuneiden tyttöjen omistajilta otetaan kyselyitä vastaan! Yksi astutus on alustavasti sovittu, mutta jos vaan Oskarin käytös pysyy siistinä, niin voin harkita muitakin. Oskar on nyt 7 kuukautta vanha, eli uskoisin että viimeistään syksyllä se ymmärtää, mitä tyttöjen kanssa pitäisi tehdä... koska kyseessä on sijoituskolli, niin en voi luvata, miten pitkään se pysyy leikkaamattomana. Jos se ei ala merkata, niin se voi olla vielä pitkälle vuoden loppuun leikkaamaton - mutta jos se löytää itsestään ruiskumestarin niin siinä vaiheessa minun on pakko antaa leikkauslupa.

Qamar muuten etsii yhä kotia! Pari kyselyä tuli männä viikolla, mutta ne eivät valitettavasti johtaneet mihinkään. Siitä saisi joku aivan ihanaluonteisen kissan!

Qamar edelleen kotia vailla

Otsikko kertoo kaiken, eli tällä hetkellä kasvateistani kotia etsii vain Qamar-poju. Se olisi nyt täysin luovutusvalmis, vielä vaan puuttuu oma syli. Sen sisko Querida (uudessa kodissa Suna) muutti lauantaina uuteen kotiinsa Punkaharjulle, minkä jälkeen Qamarista on tullut entistä "pahempi" sylikissa. Se on erittäin seurallinen, leikkisä, viihtyy sylissä ja olkapäällä. Se on erittäin aito itämainen, siksi en edelleenkään halua myydä sitä ainoaksi kissaksi, vaan uudessa kodissa pitäisi vähintään olla suunnitteilla kissakaverin ottaminen lähiaikoina.

Kävin eilen sitä sijoituskodissa katsomassa, tässä poseeraus "kuin kaksi marjaa", eli vasemmalla Iiris-emo, oikealla Qamar-poju.

Sunasta ei tullut otettua yhtään kuvaa luovutuksen yhteydessä, joten tässä vielä tällainen yhteisposeeraus veljen kanssa (otettu 19.5.).

Pari eilen otettua kuvaa Qamarista myös täällä: http://picasaweb.google.com/svalkiai/SkazkiQ#

Sitten muut uutiset: Taimi löysi uuden lemmikkikodin! Mutta niinhän se menee, että juuri sitä kysytään, mitä ei ole tarjolla, olen nyt saanut parikin soittoa, soittaja toivoo aikuista itämaista tai siamilaista. Jos sinulla on sellainen kotia vaille, niin minulta saa soittajan yhteystiedot.

Belgarionista tuli Olli ja Qamar etsii kotia

Kuten jo melkein arvasikin, Belgarion teki viime torstaina parhaansa hurmatakseen katsojansa
:-D He jopa ihastuivat sen lievästi sanoen persoonallisesti narisevaan ääneen :-) Niinpä poju muutti uuteen kotiin jo viikonloppuna. Täytyy tähän sen verran todeta että kyseessä ei ollut mikään hätiköity päätös puolin eikä toisin, sen uusi koti on tuttujani jo reilun parin vuoden takaa, ja kolmannen kissan hankkimisesta heille oli ollut puhetta jo jonkin aikaa.

Belgarion on hurmannut uudet ihmisensä täysin, ja kaksi vanhempaa kissaa (balineesi Kassu ja aby Laava) alkavat myös jo sulaa pikkuisen edessä. Uusi kutsumanimi pojalla on Olli, ja se meni uuteen kotiinsa sijoitussopimuksella. Itselläni ei ole sille varmaa käyttöä, mutta luotan siihen, että pitkäkarvakolleista on aina pulaa, ja ulkomaantuonti-isän ansiosta ihan samanlaista sukutauluakaan ei tule ihan joka kissalassa vastaan, eli sikälikin kysyntää toivoakseni tulee.

Q-pentujen kanssa käytiin eilen tehosterokotuksilla ja mikrosirutuksessa. Kaikki meni loistavasti, Qamar muuten painoi 2,02 kg ja Sunakin (Querida) 1,65 kg - melkoisia jöötejä kun ottaa huomioon, että kyseessä ovat 13-viikkoiset itämaiset! Suna muuttaa uuteen kotiinsa viikonloppuna, mutta Qamar etsii yhä kotia. Poika hurmasi täysin myös eläinlääkärin, todella charmantti kaveri ja tosiaan siitä on villikon lisäksi tullut myös rapsutusta rakastava, sylissä viihtyvä kehruukone. Nyt puuttuu enää se oikea koti. Voin myydä Qamarin ihan täysin lemmikiksi mutta myös sijoitussopimusta voin harkita, jos sopiva koti ilmaantuu! Koetan käydä ottamassa lisää kuvia joskus loppuviikosta.